Saturday, December 31, 2016

My top 10 posts of 2016, part 2

Helsinki, 7 degrees


We spend January 1st walking through our lives, room by room, drawing up a list of work to be done, cracks to be patched. Maybe this year, to balance the list, we ought to walk through the rooms of our lives...not looking for flaws, but for potential.

To continue my previous blog post, in this post I'll showcase the other five of my 10 most read blog posts of 2016. These five posts clearly represent my blog's category of style, with a couple of posts also touching the family category.

Jatkaakseni edellistä blogikirjoitusta, niin esittelen tässä kirjoituksessa viime vuoden top 10 blogikirjoitus -listan loput viisi kirjoitusta. Nämä edustavat selkeästi blogini tyyli -kategoriaa, vaikka pari kirjoitusta koskettaa myös perhe -kategoriaa.

Marimari: knitted beanie & half gloves

In wintertime, I'm always eagerly looking for some new Nordic winter clothing inspiration. As a blog collaboration with local lifestyle shop Cilla's, I was lucky enough to pick up a set of winter essentials: Finnish MariMari's black Cosmos knitted beanie and Aunt Black half gloves! They are both made out of merino wool, so they are super warm and comfortable! I personally dislike socks and mittens, so these half gloves are super convenient for me and let me stay active (e.g. on my smart phone) even though they keep me warm!

Talviaikaan etsin aina uutta talvista tyyli-inspiraatiota. Blogiyhteistyön tuloksena sain valita itselleni lifestyle -liikkeen Cilla'sin valikoimasta kotimaisen MariMarin talvisia asusteita: Cosmos -pipon ja Aunt Black -kynsikkäät! Molemmat ovat tehty merinovilla -neulosta, joka on pehmeää ja hengittävää sekä joustavaa neulosta. Se lämmittää ja imee kosteutta pysyen kuivana sekä lämpimän tuntuisena. En itse pidä sukista enkä lapasista, joten nämä kynsikkäät ovat todella käytännöllisiä minulle. Voin pysyä aktiivisena ja käyttää mm. älypuhelinta, mutta samalla pysyn lämpimänä - täydellistä!

 
MiniOnes

In this blog post I presented two essentials that decorate my baby girl's nursery in our home. Creating a perfect nursery is kind of a neverending story as I seem to always stumble upon things that I would like add to it - just to make it perfect. Recently I teamed up with the Finnish children's clothing and interior company MiniOnes in order to introduce to you my favorite letter banner & storage basket for a baby nursery.

Tässä blogikirjoituksessa esittelin lastenhuoneemme kaksi uutta lisäystä. Täydellisen lastenhuoneen kokoaminen on hauskaa puuhaa koska törmään jatkuvasti ihaniin tavaroihin, joita haluan huoneeseen lisätä. Tämän kirjoituksen yhteydessä tein yhteistyötä kotimaisen lastenvaate- ja sisustusyrityksen kanssa nimeltään Miniones, ja kirjoituksessa kerron miksi itse ihastuin Minionesin kirjainnauhaan ja säilytyskoriin.

 
The perfect winter jacket

In this golden oldie from 2015, I presented my dream winter jacket that I found! My dream of having a grey winter jacket has been realized! It's a grey fishtail winter jacket from Swedish Elvine. I got the jacket as a Christmas present from both my boyfriend and mother. In this blog post, I took it out on a spin as we had received fresh snow!

Tässä yli vuoden vanhassa blogikirjoituksessa esittelin täydellisen harmaan talvitakin! Takki on ruotsalaisen Elvinen. Sain takin joululahjaksi äidiltäni ja poikaystävältäni. Kirjoituksen kuvissa näkyy talvinen Alppipuisto, jossa kävimme sulhaseni kanssa kävelyllä.

 
Me & i

With a baby girl, there's not a dull moment, so I've learn to appreciate comfortable yet chic clothes. That is why I happily teamed up with Swedish clothing company me&i for this blog post, where I showcase its colorful design pieces for me & my baby girl. I chose to shoot these photos in front of a nearby wall with street art, as you have earlier liked street art so much on my blog. This impressive artwork was made by Finnish graffiti artist Jussi TwoSeven, and it's called Bubo Bubo. My nickname for it is simply "the local owl". It's one of my favorite places close by to our home, and my baby girl seems to like it already as well!

Pienen tyttövauvan kanssa arjessa ei ole tylsää hetkeä. Näin ollen olen alkanut arvostamaan mukavia, mutta laadukkaita ja muodikkaita vaatteita. Tämän takia tein mielelläni blogiyhteistyötä ruotsalaisen me&i -vaateyrityksen kanssa. Tässä blogikirjoituksessa esittelin yrityksen värikkäitä vaatteita minun ja tyttäreni päällä. Päätin esitellä vaatteet lähellä olevan graffitiseinän edessä. Kyseinen upea katutaideteos on Jussi TwoSevenin käsialaa, ja kulkee nimellä Bubo Bubo. Itse kutsun sitä tuttavallisemmin lähipöllöksi. Seinä on yksi suosikkipaikoistani kodimme lähiympäristössä, ja tyttöni vaikuttaa siitä myös jo pitävän!

 
The perfect black wooden watch: Aarni

As you know, last year I rewarded myself with the perfect metallic watch. If you missed the blog post about it, you can find it here. The perfect watch can truly be a girl's best friend as it completes any outfit. Recently, however, I stumbled upon something so good that I had to add it to my arm candy essentials - a perfect wooden watch.

Kuten varmasti muistat, palkitsin viime vuonna itseäni hyvästä työstä metallirannekellolla. Jos missasit blogikirjoitukseni siitä, löydät sen täältä. Täydellinen kello on tytön paras ystävä koska se täydentää jokaista asukokonaisuutta. Hiljattain törmäsin kuitenkin johonkin niin hyvään - täydelliseen puiseen rannekelloon - että minun oli pakko lisätä se rannekoruvarastooni.


Which blog post from 2016 do you remember best from my blog? Why? Happy New Year!

Mikä blogikirjoituksistani on jäänyt sinulle parhaiten mieleen vuonna 2016? Miksi? Hyvää Uutta Vuotta!


Thursday, December 29, 2016

My top 10 posts of 2016, part 1

Helsinki, 3 degrees


For last year's words belong to last year's language. And next year's words await another voice. 

I find it only fitting at this point, only some days prior to New Year's Eve, to sum up the year by making a post that showcases my 10 most read blog posts of 2016. As I made this list, I noticed that this year my most popular categories have been four; Helsinki, family, style, and interior. I'm happy to see this, as it in my opinion means that my readers enjoy my blog's versatile content - something I strive to provide.

Mielestäni on varsin sopivaa, näin vuoden viimeisellä viikolla, jakaa lista tämän vuoden top 10 suosituimmista blogikirjoituksistani. Kun kokosin tätä listaa, niin huomasin, että suosituimmat kategoriani olivat tänä vuonna peräti neljä: Helsinki, perhe, tyyli ja sisustus. Hyvä näin, koska se todistaa että blogin lukijat arvostavat monipuolista sisältöä, ja sitä juuri pyrin tarjoamaan.

4+6+6 reasons to love Helsinki, part 2

To continue a blog post series about my beloved home city's 466th birthday on June 12, 2016, I wanted to share my 4 + 6 + 6 = 16 most popular Helsinki blog posts to celebrate Helsinki Day, Helsinki's birthday that is! Read part 1 here.

Jatkaakseni blogikirjoitussarjaa, niin halusin jakaa blogissa 4 + 6 + 6 = 16 suosituinta Helsinki -aiheista blogikirjoitustani rakkaan kotikaupunkini Helsingin syntymäpäivän, eli Helsinki -päivän, kunniaksi. Helsinki täytti huikeat 466 vuotta 12.6.2016! Lue listauksen ensimmäinen osa täältä

 
Sleep like a baby with Baby Merlin's Magic Sleepsuit

The question every new mom gets at some point is "how well does your baby sleep?" or "do you get much sleep?". These questions are usually dreaded by all moms, because if the answer to them happens to be positive, there is a common belief that one should just be thankful and not jinx the happy situation by talking about it. However, that is exactly what I did by telling you one of our little secrets.

Jokainen tuore äiti saa jossain vaiheessa kuulla kysymyksen "no, miten teillä nukutaan?" tai "saatko öisin ollenkaan nukuttua?". Tuntuu siltä että näistä asioista ei oikein edes saisi puhua koska se tuo huonoa onnea ja silloin asiat heti muuttuvat pahempaan suuntaan. Päätin kuitenkin kirjoittaa aiheesta.


Hair color trend alert: rose gold

My love for the rose gold color continued this year - with rose gold accessories & clothing and even hair!

Ruusukultaihastukseni ei hellittänyt tänäkään vuonna, vaan jatkui - ja siirtyi ruusukultaisiin asusteisiin, vaatteisiin ja jopa hiuksiin!

Source

Office makeover

One of my top 10 blog posts in 2016 was actually from August 2015 and kind of work related. I think that is nice since I'm returning to work in 2017, so the category will for sure get new content next year! In autumn 2015, I teamed up with Saintex to do an office makeover as a well-designed and clutter-free space does wonders for my concentration and effectiveness

Yksi tämän vuoden luetuimmista blogikirjoituksistani on oikeastaan viime vuodelta, ja se liittyy blogini työ-kategoriaan. Mielestäni tämä on hienoa, koska olen ensi vuonna palaamassa työelämään, joten kyseinen kategoria tulee tuolloin varmasti taas saamaan uutta sisältöä! Elokuussa 2015 tein muodonmuutoksen työpisteelleni (yhteistyössä Saintexin kanssa) koska hyvin suunniteltu ja roskaton työpiste tekee ihmeitä keskittymiskyvylle ja tehokkuudelle!


Helsinki by Seven Inch Skateboards poster

I'm sure you are familiar with the city map posters that have been popular on interior blogs for some time now. If not, you can get a glimpse of what I'm talking about here. The posters were driving me crazy because before this year I hadn't been able to find one of my beloved Helsinki, and honestly - I wouldn't want to have any other city map poster in my home. That is how much and deeply I love my home city! Fortunately, I found the poster I had been searching for at local lifestyle store Cilla's.

Olet varmasti törmännyt tämänhetkiseen kaupunkikarttajulistetrendiin, joka on useaan otteeseen ollut esillä erilaisissa sisustusblogeissa. Jos et, niin pääset tutustumaan trendiin mm. täältä. Nämä kyseiset kaupunkikarttajulisteet olivat pitkään mielessäni ja ajoivatkin minut melkein hulluuden partaalle koska en ensin onnistunut löytämään Helsinki -aiheista kaupunkikarttajulistetta mistään ja rehellisesti sanottuna - en itse haluaisi seinälleni mitään muuta kaupunkia kuin Helsinkiä! Niin rakas kotikaupunkini on minulle! Onneksi löysin unelmieni julisteen Cilla's -nimisestä lifestyle -kaupasta.
 
 
What kind of content do you like to read on my blog? Any favorite posts among these mentioned above?

Minkälaisesta sisällöstä sinä pidät? Oletko lukenut kaikki nämä viisi blogikirjoitustani? Onko sinulla suosikkia?


Friday, December 23, 2016

Medal of General Valour

Helsinki, 2 degrees

 
If I could bronze my love, it’d be worthy of a silver medal.


Despite the fact that we experienced a large amount of snow in Helsinki directly after the passing of my mother, in the beginning of November, I think it's safe to say that we'll have a black Christmas (a Christmas without snow that is) this year. For me it's fine, as this will be a different Christmas in so many ways. My baby girl's first Christmas & the first Christmas without my mother. Instead of dreading and pushing off Christmas, I've decided to face it, in honor of my mother. After all, it was her favorite holiday of the year. However, in order to be able to do so, I've made sure that it's clear to all that my mother is with me all the time. This Christmas, and probably on every special occasion from here onwards, my mother will be visible on my heart.

Vaikka Helsingissä saimmekin lunta heti äitini poismenon jälkeen, marraskuun alussa, niin luulen voivani jo tässä todeta, että pääkaupungissa tullaan tänä vuonna juhlimaan mustaa joulua. Mielestäni siinä ei ole mitään vikaa, koska tämä tulee olemaan erilainen joulu monessakin mielessä. Tämä joulu on tyttäreni ensimmäinen, ja myös ensimmäinen joulu ilman äitiäni. Vaikka ensin ajattelin, että tästä tulisi kurja joulu, niin ajattelen nyt, että teen siitä mahdollisimman hyvän. Äitini muistoa kunnioittaen. Joulu oli kuitenkin hänen suosikkipyhänsä. Jotta voisin edes hieman nauttia tästä joulusta, niin olen varmistanut että äitini on näkyvästi mukanani tänä jouluna. Tänä jouluna, ja luultavasti kaikkina tulevina tärkeinä hetkinä, äitini on nähtävissä rinnallani.

My way of honoring her is to wear a Medal of General Valour throughout the holiday that I have had made in loving memory. Some of you might remember that I have a similar medal from before with Tove Jansson's photo on it. Needless to say, this custom-made medal is more personal as I've chosen the photo for it, and also the colors of its ribbon and pendant. The medal is Finnish designer Katariina Guthwert's most well-known design piece of jewelry, and I absolutely love it!

Minun tapani kunnioittaa äitini muistoa on käyttää yleisurhoollisuusmitalia joulupyhien ajan. Olen teettänyt henkilökohtaisen korun kotimaiselta muotoilijalta nimeltään Katariina Guthwert. Joku voi ehkä muistaa, että minulla on jo entuudestaan yksi mitali, jossa on Tove Janssonin kuva. On sanomattakin selvää, että tämä on paljon henkilökohtaisempi mitali minulle koska olen saanut valita sen kuvan, värityksen ja riipuksen.

Its ribbon is blue and white, as my mother's favorite flowers: the blue cornflower & white rose (that I mentioned in this earlier blog post). My mother was also a proud Finn, partly thanks to the military history of my father, so I like the fact that the ribbon has the same colors that the Finnish flag has. The photo of her is a golden oldie from when she still went to school. I've always loved that photo, and even prior to her passing, I carried it with me in my wallet, which actually is a black leather pouch that I inherited from my mother way before her passing. The natural choice for the pendant was to pick a rose. No matter what I'll wear for Christmas, this medal will be the highlight of my outfit.

Äitini mitalin satiininauha on väriltään sinivalkoinen, koska äitini suosikkikukat olivat valkoinen ruusu ja ruiskaunokki (mainitsin asiasta tässä aikaisemmassa blogikirjoituksessa). Äitini oli myös ylpeä suomalaisuudestaan ja kotimaastaan, osaksi kiitos isäni sotilassukutaustan, joten pidän myös siitä, että nauha oli sinivalkoinen myös koska se muistuttaa sillä tavoin Suomen lippua. Valokuva on mustavalkoinen kaunotar äitini kouluajoilta. Olen aina pitänyt kovasti tästä kuvasta, ja minulla on ollut se lompakossani niin kauan kun muistan. Lompakkoni on oikeastaan musta nahkapussukka, jonka perin äidiltäni kauan sitten vielä hänen ollessaan elossa. Mielestäni ruusu oli ainoa luonnollinen riipus tälle mitalille. Mitalin myötä on ihan sama mitä puen päälleni jouluna koska se tulee kuitenkin saamaan eniten huomiota asukokonaisuudessani.


Do you have a person in your life that you think that deserves a medal? Any role models? Happy Holidays!

 Ketä sinä haluasit muistaa mitalilla? Onko sinulla joku roolimalli? Hyvää Joulua!


Thursday, December 15, 2016

Nordic Christmas decor

Helsinki, -3 degrees


I will honor Christmas in my heart, and try to keep it all the year.

Despite the fact that my childhood Christmases were always dressed in red, as the color was the favorite of my beloved mother, I, myself, have always preferred a minimalistic silver-colored-Christmas. You might remember my earlier blog posts about making our home ready for Christmas & how to make DIY Chirstmas ornaments, if not, you'll find some of them here, here and here. This year, due to my recent loss in family, I haven't made any big efforts concerning our home's Christmas decor, but still, some novelties have found their way home to us.

Vaikka lapsuusjouluni olivat perinteisesti punavärisiä, koska punainen oli rakkaan äitini suosikkiväri, olen itse aina suosinut minimalistisia & hopeisia joulukoristeita. Muistat ehkä aikaisemmat blogikirjoitukseni joulusta ja jouluvietosta, jos et, niin löydät jouluaiheisia blogikirjoituksiani mm. täältä, täältä ja täältä. Hiljattaisen perhemenetykseni takia en ole tänä vuonna panostanut juurikaan joulukoristeluun, mutta jotain uutta on silti löytänyt tiensä kotiimme.

This year we finally have our first Christmas branch (instead of a traditional Christmas tree)! The branch has kind of functioned as a mobile for adults, at least it seems to fascinate me as much as hanging mobiles intrigue my baby girl. In my neighborhood, I've recently stumbled upon several Christmas branches, both on balconies/terraces and indoors so I think it's safe to say that their popularity is rapidly growing. No wonder, if you ask me, as they are so naturally beautiful and also represent nature at home, as does the Christmas tree. By hanging a Christmas branch in one's home with fishing line, one respects nature as the branch has already fallen off a tree, and there is no need to cut a tree merely for the sake of Christmas. However, it obviously doesn't have the same scent as a Christmas tree, so I'm sure it divides people.

Tänä vuonna meillä on vihdoin ensimmäinen roikkuva jouluoksa perinteisen joulukuusen sijaan. Olenkin leikkimielisesti sanonut, että oksa toimii aikuisten mobilena, koska se kiehtoo minua aivan yhtä paljon kuin roikkuvat mobilet kiehtovat tyttövauvaani. Vauvalenkeillä olen huomannut, että lähiympäristömme kodeista löytyy jo monta jouluoksaa. Joillakin se on parvekkeella/terassilla, sisällä joulupöydän yläpuolella tai sitten olohuoneessa kuten meillä. Voi siis sanoa, että jouluoksien suosio on selkeästi kasvussa! En yhtään ihmettele, koska ovat luonnollisella tavalla kauniita ja tuovat pienen palan luontoa kotiin, aivan kuten joulukuusi. Roikkuvan jouluoksan avulla luontoa kunnioittaa mielestäni jopa enemmän koska käytetty oksa on jo pudonnut puusta, eikä puuta tarvitse vahingoittaa tätä sisustusideaa varten. Meillä jouluoksa roikkuu siiman avulla kattokoukusta. On kuitenkin sanomattakin selvää, ettei jouluoksa tuoksu samalla tavalla kuin joulukuusi, joten ymmärrän että myös jouluoksa jakaa mielipiteitä.

The Christmas ornaments that I've placed on the branch are some that I've made myself, some that I've inherited from my mother and some that are this Christmas season's novelties in our home. The novelties are from H&M. Besides the ornaments, I've also picked up some scented candles, a candle holder and linen table napkins that go together with our silver sequin table runner. Now all I need in order to make the Christmas table is a Christmassy flower arrangement and the actual food!

Olen asetellut jouluoksalle monenlaisia joulukuusenkoristeita. Jotkut olen tehnyt itse, jotkut olen perinyt äidiltäni ja jotkut ovat tämän joulun uutuuksia meillä kotona. Uutuudet löysin H&M:ltä. Koristeiden lisäksi, olen myös sisustanut joulukodimme tuoksukynttilöillä, uudella kynttiläjalalla ja pellavalautasliinoilla. Mielestäni servetit sopivat hyvin yhteen paljettikaitaliinamme kanssa. Nyt tarvitsen joulukattausta varten enää jouluisen kukka-asetelman sekä tietysti itse ruoan!


Do you prefer a traditional Christmas tree, or do you prefer alternative ways of decorating your home for Christmas? Have you ever seen a Christmas branch, like this one? What do you think about it/them?

Suositko itse perinteistä joulukuusta vai pidätkö vaihtoehtoisista tavoista koristella joulukotia? Oletko törmännyt jouluoksiin? Mitä mieltä olet niistä?
 

Friday, December 9, 2016

The best gingerbread cookies

Helsinki, 3 degrees


Gingerbread people are the sweetest things, and I wish you all the happiness this one brings.

One of the best ways to create a combination of both lovely Christmas taste & scent at home is to bake gingerbread cookies. So that is exactly what we did in gnome hats with my baby girl on Finland's 99th Independence Day, on December 6. It was my baby girl's first time! This time, due to everything that has been happening during this period, my mother's passing that is, I decided to use a ready-to-use dough by Finnish Raisio's Sunnuntai. We used traditional molds of stars, half moons, Christmas trees, angels, and hearts that I inherited from my mother, and combined them with new molds of the beloved Moomin characters! These new molds were from Swedish Muminboden. As my sweet baby girl only could concentrate on the baking for about five minutes (and left her special mark on the cookies, note e.g. the two dots on the heart cookie - that are her fingertips marked on the cookie, haha), I finished off the baking by decorating the cookies with sugar paste, snowflakes, pearls and sprinkles. I think they turned out pretty delicious, or should I say pretty & delicious?

Mielestäni jouluun kuuluu piparit ja niiden tuoma ihana tuoksu, joten itsenäisyyspäivänä teimme tonttulakit päässämme tyttöni kanssa ensimmäistä kertaa pipareita! Äitini menetyksen takia en tällä kertaa jaksanut tehdä taikinaa itse, vaan luotin Sunnuntain valmistaikinaan. Käytimme perinteisiä sydän-, tähti-, puolikuu-, kuusi- ja enkelimuotteja, joita olin perinyt äidiltäni, ja yhdistimme nämä uusiin Muumimuotteihin! Uudet muotit löysin ruotsalaisesta Muminboden -nettikaupasta. Koska rakas tyttöni jaksoi painaa muotteja taikinaan vain noin viitisen minuuttia (ja jätti tuolloin jo merkkinsä niihin, esimerkiksi sydänpiparissa näkyy hänen sormenpäänsä, haha), viimeistelin piparit itse kuorrutteella ja lumihiutale-, hopeahelmi-, strösselikoristeilla. Lopputulos miellytti ainakin tätä äitiä.


Do you make/bake gingerbread cookies for Christmas? What kind of cookie molds do you like to use?

Teetkö itse pipareita jouluksi? Millaisista pipareista/piparimuoteista sinä pidät?

 
Saturday, December 3, 2016

The best Christmas café in Helsinki of the season

Helsinki, -5 degrees


We must become so alone, so utterly alone, that we withdraw into our innermost self. It is a way of bitter suffering. But then our solitude is overcome, we are no longer alone, for we find that our innermost self is the spirit, the indivisible. And suddenly we find ourselves in the midst of the world, yet undisturbed by its multiplicity, for our innermost soul we know ourselves to be one with all being.

In search of finding myself again after my mother's passing, I met up with a friend at a nearby pop up café yesterday on Friday. Little did I know that there I would actually experience Christmas spirit for the first time this season!

Äitini menetyksen jälkeen olen ollut itseäni etsimässä. Näin myös eilen kun tapasin ystävän läheisessä pop up -kahvilassa Helsingin Alppilassa. En etukäteen osannut arvata, että juuri sieltä löytäisin joulutunnelman ensimmäistä kertaa tänä talvena ja joulukautena!

So what is Christmas spirit for me? It's an emotion that is tricky to explain and put one's finger on, but it has to do with a sense of warmth that consists out of feeling welcome somewhere, accompanied by scents, tastes, music and general cosiness & tranquility. At Helsinki-based Puurola's pop up café it was a combination of lovely snowflake & star window decorations, Christmas branches, delicious & healthy raw porridge, good coffee, atmospheric candles & pillows + wall rugs, cozy lighting, and above all - a sense of true conviviality & hospitality! If you're in town - this is my high recommendation! The Puurola pop up café is open until December 22, 2016.

Mikä siis on se jokin, joka luo joulutunnelman? Joulutunnelmaa on vaikeeta selittää, mutta se koostuu lämmöstä. Lämpö, joka saa alkunsa siitä tunteesta, että on tervetullut johonkin. Lämpö, joka rakentuu tuoksuista, mauista, musiikista ja yleisestä hyggeilystä/kotoilusta/viihtyisyydestä ja rauhallisuudesta. Puurolan pop up -kahvilassa se muodostui ihanista lumihiutale- ja tähti-ikkunakoristeista, jouluoksista, herkullisesta ja terveellisestä raakapuurosta, hyvästä kahvista, tunnelmallisista kynttilöistä ja tyynyistä + ryijyistä, tunnelmavalaistuksesta, ja ennen kaikkea - aidon vieraanvaraisuuden tunteesta! Joten jos satut olemaan Helsingissä, niin suosittelen lämpimästi käyntiä täällä! Puurolan pop up -kahvila on auki 22.12. asti.


In your opinion, what does Christmas spirit consist out of? How do you get into the Christmas feel?

Mikä mielestäsi luo joulutunnelman? Mistä se koostuu? Miten virittäydyt siihen?


Thursday, November 24, 2016

One month of black

Helsinki, 3 degrees


The perpetual movement of the water, rolling from and to unknown destinations, the voices of the sea shield us from the raging furies and shrieking sounds of dystopian surroundings, creating an unwinding veil for stilled happiness, acquainting us with the gentle, cosmic rhythms of an extraneous world. They are a soothing relief and let us listen to the voices of our inner world.

When my dad passed away in 2013, I felt like wearing black for two and a half weeks. Then I had to start wearing other colors again. Now, when I lost my mother, I have felt like wearing black for at least one whole month. It's a way of respecting, honoring & remembering both of them, I think. After my father's death, I started to avoid all black outfits as they reminded me of what had happened as the color was so strongly linked to that period in my life. Now, I've been walking the streets of Helsinki for 24 days in all black outfits.

Kun isäni menehtyi vuonna 2013, niin halusin pukeutua mustaan 2½ viikkoa. Sen jälkeen tunsin, että minun oli pakko käyttää taas muita värejä pukeutumisessa. Nyt, äitini kuoleman jälkeen, on taas tuntunut siltä, että haluan pukeutua mustaan pidempään, ainakin kuukauden verran. Se on mielestäni tapa kunnioittaa ja muistaa heitä molempia. Isäni kuoleman jälkeen vältin kokomustia asukokonaisuuksia koska ne muistuttivat minua tapahtuneesta. Nyt olen kuitenkin kävellyt Helsingin katuja kokomustassa jo 24 päivän ajan.

The ironical part is that people that don't know me think nothing about it. After all, many swear on the color of black. It's kind of a general protective & safe color of clothing. And I guess most of us are recovering from something. During these past 24 days, especially the past couple of days, I've been noticing people that wear all black outfits. Thinking about why they might be wearing them. I've noticed that this silly habit has given me a sense of comfort and consolation.

Hassuahan tässä on se, että ne ihmiset, jotka eivät minua tunne, eivät näe pukeutumisessani mitään outoa. Musta värihän on monelle turvaväri. Sanotaan, että musta on aina turvallinen valinta. Ja onhan se niinkin, että suurin osa meistä toipuu jostain. Viimeisten 24:n päivän ajan olen huomioinut aikaisempaa useammin niitä ihmisiä, jotka käyttävät kokomustia asuja. Olen jopa miettinyt, että mikäköhän heillä toimii syynä pukeutumiseen. Tämä hupsu tapa on tuonut minulle lohtua.

As I avoided all black outfits for such a long time, I didn't have many black items in my closet when I heard the dreaded news about my mother. This meant that this month I have had to create a completely new wardrobe consisting out of black clothes - a shielding wardrobe for the mourning month of November. In this blog post, I would like to present the cornerstones of this wardrobe. For my mother's funeral, I wore a net birdcage veil and the same simple A line dress that I wore to my father's funeral. You can see the dress in this earlier blog post.

Koska vältin kokomustia asuja niin pitkään, vaatekaapistani ei löytynyt monta mustaa vaatetta tämän kuukauden alussa kun kuulin järkyttävät suru-uutiset äidistäni. Näin ollen olen tämän kuukauden aikana joutunut luomaan itselleni uuden mustan vaatekokoelman, jotka kutsun marraskuiseksi suojapuvustoksi. Tässä blogikirjoituksessa esittelen mustan vaatekomeroni kulmakivet. Äidin hautajaisissa käytin verkkopäähinettä ja samaa A-linjan mekkoa kuin isäni hautajaisissa. Näet mekon tässä aikaisemmassa blogikirjoituksessa.


Do you wear all black outfits? For you, is an all black outfit a statement or just an easy option?

Käytätkö itse kokomustia asukokonaisuuksia? Miksi - onko kokomusta sinulle kannanotto vaiko vain turvallinen valinta?


Tuesday, November 15, 2016

Flowers

Helsinki, 0 degrees

Source

May the stars carry your sadness away, may the flowers fill your heart with beauty, may hope forever wipe away your tears, and, above all, may silence make you strong.

If my father was a man of birds, my mother was a woman of flowers. Again, as when my father passed away, I would like to use weather conditions as metaphors for feelings. I've always been a person that has very much been affected by the weather so it feels natural for me to link the two. These two weeks have felt like a fog, daze, storm, tempest and even calm weather. This has nothing to do with the weather outside, but more with the feelings inside of me. I've managed to take my baby girl once on a short museum visit, and once to our weekly baby dance lesson after my mother's decease. I know for sure that I couldn't have made it without the genuine kindness I've encountered from friends & family. When a person encounters a loss like this, kindness and compassion are the only things that can help you back to everyday life. However, I've been amazed by the understanding and kindness I've come upon. All the same, I've only started to continue doing things that I once used to think as "normal". Right now it feels like nothing will ever again be normal. From here onwards, everything will feel different. But I must strive to learn to live again, in a new way. I must strive to find my way back to being myself, even though I don't think I'll ever be exactly the same person again.

Jos isäni oli lintumiehiä, niin äitini oli kukkanaisia. Taas, kuten kun isäni kuoli, olen käynyt isoja tunnekuohuja läpi, ja vieläkin nämä jatkuvat. Olen onnistunut viemään tyttövauvani yhdelle lyhyelle museokäynnille ja vauvatanssitunnille äitini kuoleman jälkeen. Näinä hetkinä olen keskittynyt vain häneen, ja vaikka minulla on jälkikäteen tullut hyvin paha olo, niin uskon, että olen tehnyt oikein kun olen yrittänyt käydä jossain kodin ulkopuolella. Onneksi jotkut ovat myös uskaltaneet käydä minua moikkaamassa kotona. En olisi miteenkään edes yrittänyt käydä missään muualla, jos en olisi saanut paljon tukea ystäviltä ja perheeltäni. Ainoat asiat, jotka auttavat takaisin arkeen surun keskellä, ovat toisten ihmisten ystävällisyys ja myötätunto. Nämä ovat kuitenkin ollut vain "uuden normaalin" alkuaskelia, ja minusta tuntuu että minun pitää oppia täysin uudestaan elämään. Elämä kun ei koskaan tule enää olemaan samanlaista. Pyrin kuitenkin löytämään taas itseni, vaikka en usko että tulen enää olemaan täysin sama ihminen.

It's funny how your mind plays tricks on you. Helsinki has received a lot of snow since my mother died, as I mentioned, it started snowing on the day after her death. In wintertime, not many people think of flowers, but they have definitely been on my mind during the last couple of weeks. I've even noticed that one of my orchids at home is getting flowers again, after years of not showing any signs of blooming. I guess it's no wonder since my mother has been on my mind, like she has been ever since I heard the terrible news, and one of my beloved mom's favorite things in the world were just that - flowers. Her favorites were white roses, and they will for sure decorate her funeral. Flowers were an interest that we had in common, and many times I brought her fresh flowers, as well as wooden or fabric souvenirs from my travels in the form of flowers.

On hassua, miten mieli tekee temppuja. Helsinki on saanut hurjan paljon lunta sitten äidin kuoleman. Kuten mainitsin, niin lumisade alkoi heti seuraavana päivänä äidin poismenon jälkeen. Talvisin harva ajattelee kukkia, mutta ne ovat olleet mielessäni viimeisten kahden viikon ajan. Olen jopa huomannut, että yksi orkideoistani kukkii kotona vaikka se ei ole vuosiin sitä tehnyt. Ei ehkä ole mikään ihme, että kukat ovat olleet mielessäni koska ne olivat rakkaan äitini suosikkiasioita tässä maailmassa. Hänen suosikkikukkansa oli valkoinen ruusu, ja se näkyy selvästi myös hänen hautajaisissa. Kukat olivat meidän yhteinen kiinnostuksen kohde, ja toin vuosien varrella hänelle paljon kukkia. Kun en voinut tuoda hänelle tuoreita kukkia, niin toin muun muassa matkoiltani puu- ja tekstiilikukkia.

Right now I cling on to anything and everything that can make me feel better and get me through the day. One could say that I'm in search of inner peace. These weeks it has been flowers, and who knows, they might even help me through this winter as they multiply as we move towards warmer weather.

Juuri nyt yritän saada otteen pienistä asioista, jotka tuovat lohtua ja saavat minut voimaan paremmin. Päivä kerrallaan tässä mennään. Etsin sisäistä rauhaa. Näinä viikkoina kukat ovat auttaneet, ja ehkä ne jatkossakin tulevat tekemään niin.

Source
Source
Source
Source
Source
Source

Do you believe in symbols for people? When you think of your loved ones, do you immediately think of something that reminds you of them?

Uskotko ihmissymbooleihin? Kun ajattelet läheisiäsi, tuleeko sinulle heti mieleen jotain/jokin, joka heistä muistuttaa?


Tuesday, November 8, 2016

Grief

Helsinki, -6 degrees

Source

You will lose someone you can’t live without, and your heart will be badly broken, and the bad news is that you never completely get over the loss of your beloved. But this is also the good news. They live forever in your broken heart that doesn’t seal back up. And you come through. It’s like having a broken leg that never heals perfectly—that still hurts when the weather gets cold, but you learn to dance with the limp.

Today, exactly seven days from the moment when I got the dreaded news, I find myself writing about the grief I've encountered. One week ago, on the last day of autumn (it started to snow on the following day), I found out that my beloved mom had passed away at the age of 66. As when my father passed away three years ago, I’m writing this blog post as a part of the grieving process. Like with my father’s passing, I guess her age was one when death shouldn't come as any surprise to anybody, at least if a person is suffering from health problems, but despite several warnings, I still wasn’t mentally prepared for it. Maybe because my mother’s personality was of such kind that she still one week prior to her death talked about returning home from the hospital, and as she was of the convincing type, I believed her. I guess I wanted to.

Tänään, tasan viikko sen jälkeen kun kuulin kauhean suru-uutisen, kirjoitan blogikirjoitusta kohtaamani surusta. Viikko sitten, tämän vuoden viimeisenä syyspäivänä (seuraavana päivänä alkoi sataamaan lunta), sain tietää että rakas äitini oli nukkunut pois 66-vuotiaana. Kuten kun isäni menehtyi kolme vuotta sitten, kirjoitan blogikirjoitusta osana suruprosessiani. Aivan kuten isäni tapauksessa, äitini kuolema ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Tuossa iässä, ja hänen terveystilassa, kuolema on valitettavan lähellä koko ajan. Saimme jopa useita varoituksia äitini tapauksessa, mutta en silti ollut henkisesti valmistautunut hänen menetykseen. Ehkä koska äitini oli persoonana sellainen, että hän vielä itse viikkoa ennen kuolemaansa sanoi palaavansa kotiin hyvin pian, ja koska hän sanoi sen niin uskottavalla tavalla, halusimme kaikki uskoa hänen sanoihinsa. 


I’m so grateful for my mother. For the fact that she had about three weeks prior to her death met the baby girl of my sister. That she came to the hospital to meet my baby girl when she was born in June, and met her many times before her passing. That she attended my baby girl's baptism. That she organized the traditional crayfish party for her birthday so that my baby girl experienced her first crayfish party in honor of her grandmother. That she had even started a photo album for my baby girl, something I now cherish more than words can express! That she supported me in everything I did in my life. That she cared for me & my sister and made us feel loved every single day. That she welcomed my fiancé to the family. That she was my mother.

Olen niin kiitollinen äidistäni. Siitä, että hän jaksoi vain kolme viikkoa ennen kuolemaansa tulla tapaamaan siskoni tyttövauvaa ensimmäistä kertaa. Siitä, että hän kesäkuussa tuli sairaalaan minua & perhettäni katsomaan kun sain itse tyttövauvan. Siitä, että hän ehti toimia isoäitinä tyttärelleni neljän kuukauden ajan, ja kävimme monta kertaa hänen luonaan. Siitä, että hän osallistui tyttäreni kastejuhlaan. Siitä, että hän järjesti tyttäreni ensimmäiset rapujuhlat (äitini juhli aina syntymäpäivänsä rapujuhlien muodossa). Siitä, että hän oli ehtinyt tehdä kuva-albumin tyttärelleni - tulen vaalimaan sitä albumia! Siitä, että hän tuki minua kaikessa. Siitä, että hän kasvatti, kantoi huolta ja välitti minusta ja siskostani. Siitä, että hän sai minut tuntemaan itseäni rakastetuksi joka ikinen päivä. Siitä, että hän toivotti sulhaseni tervetulleeksi perheeseeni. Siitä, että hän oli äitini.

Now again, as when my father passed away, it all feels like it had a meaning, even though it feels impossible to understand the meaning of all of this. Again, I feel like somebody pushed the pause button on the recording called my life and right now I'm standing still even though I can see that the rest of the world is circulating around me like usual. The major difference this time around is that I have my baby girl, who’s so innocent and understands nothing of this grief. She makes me push through, and she makes me understand that that is what my mother would want me to do – be the best mom I can be. And that is what I’ll strive to be for the rest of my life.

Nyt taas, kuten isäni poismenon aikana, tuntuu että kaikella oli tarkoituksensa, vaikka sitä tarkoitusta on tällä hetkellä mahdotonta ymmärtää. Taas minusta tuntuu siltä, että joku on painanut pause -nappulaa elämäni kohdalla, ja seison/junnaan paikallani vaikka muu maailma pyörii ympärilläni. Suurin erovaisuus on se, että tällä kertaa minulla on tyttövauvani, joka on niin viaton eikä ymmärrä surusta mitään. Hän tietyllä tavalla pakottaa minua jatkamaan elämää, ja saa minut ymmärtämään että sitä äitinikin toivoisi - että olisin mahdollisimman hyvä äiti tyttärelleni. Joten siihen pyrin loppuelämäni ajan.


I hope that I one day can become as social, kind, joyful, loving, loyal, empathetic & caring as a person as my mother was. She was like the best mothers are; someone you can rely on and that makes you feel safe. She mastered devotion. Devotion to me & my big sister. Family & traditions were the most important things in the world to her. Nature (especially the weather, butterflies, flowers & animals) came second. As children, my mother made sure that me & my sister knew how life on the countryside was like even though we lived in the capital city of Finland. This, because it represented her origin (about two hours west of Helsinki, close by to the city of Turku). We spent whole summers at our summer cottage there and she encouraged us to take care of animals (sheep, and domestic animals: dogs, turtles, bunnies) and join the scouting movement. Now, I would do anything to go back to those summers we spent together amid nature. She was also a nurse and rehabilitation planner by profession, and I feel lucky to have had a caretaker as my mother.

Toivon, että jonain päivänä minustakin tulee yhtä sosiaalinen, kiltti, iloinen, rakastava, lojaalinen, empaattinen ja välittävä kuin äitini oli. Hän oli kuten parhaat äidit ovat: henkilö, johon pystyi luottamaan ja hän sai minut aina tuntemaan oloni turvalliseksi. Hän oli omistautuneisuuden mestari. Hän omistautui perheelle. Perhe & perinteet olivat tärkeintä maailmassa hänelle. Luonto (erityisesti sää, perhoset, kukat ja eläimet) oli myös tärkeässä roolissa. Muistan, että kun olimme pieniä siskoni kanssa, niin hän halusi varmistaa, että ymmärsimme millaista elämä on maaseudulla, vaikka asuimme Helsingissä. Näin, koska hän itse oli kotoisin maaseudulta (n. kaksi tuntia Helsingistä Turkuun päin). Vietimme kokonaisia kesiä mökillämme ja hän kannusti meitä huolehtimaan kotieläimistä (lampaista, koirista, kilpikonnista ja kaneista). Hän myös iloitsi kun liityin partiolaisiin ala-asteella. Nyt tekisin mitä vain, että voisin mennä ajassa taaksepäin ja viettää noita kesiä luonnon keskellä uudestaan hänen kanssaan. Hän oli myös sairaanhoitaja ja kuntoutussuunnittelija ammatiltaan, ja tunnen olevani onnekas koska minulla oli hoivaaja äitinä.

Unlike my father, my mother had a restful soul. She loved her country, and even though she had travelled a lot with my father, she always said that she was the happiest at home. During the last years of her life, she preferred to do some domestic traveling. Finnish Lapland was one of her favorite places in the world. When I think of her, I picture her welcoming me home. She always made me feel welcomed home, as she had been expecting me to my childhood home. She was also a sucker for love, and she loved romantic comedies. She made me understand the beauty of love, people and nature through her stories and I must thank her for my interest in these three.

Toisin kuin isälläni, äidilläni oli levollinen sielu. Hän rakasti kotimaataan, ja vaikka hän oli matkustellut paljon isäni kanssa, hän aina kertoi olevansa onnellisin kotona. Viimeisinä vuosinaan hän nautti eniten kotimaan matkailusta. Suomen Lappi oli lähellä hänen sydäntä. Kun ajattelen äitiäni, näen hänet toivottamassa minut tervetulleeksi lapsuuskotiimme. Hän sai aina minut tuntemaan itseni tervetulleeksi sinne, ihan kun hän olisi aina ollut siellä odottamassa minua. Hän rakasti hömppäromanttisia komedioita, ja uskoi vahvasti rakkauteen. Hän sai tarinoiden kautta minut ymmärtämään rakkauden, ihmisten ja luonnon kauneuden, ja saan kiittää häntä siitä, että olen kiinnostunut näistä kolmesta.

She always encouraged me to study & work, as she was proud of her education as well. Like me, she worked for the city of Helsinki for a long time, actually as long as I can remember.

Äitini kannusti minua aina opiskelemaan ja työskentelemään. Myös hänelle opinnot olivat suuri ylpeyden aihe. Kuten minä, hän työskenteli Helsingin kaupungilla pitkään, oikeastaan niin pitkään kun muistan.


Sure, she did some mistakes in her life, and those have taught me to be careful and make sure not to make the same ones. She encountered a lot of obstacles in her life, more than most to be honest. However, she always found the will to carry on and make the most out of life. Our relationship was always close, also during my parents’ divorce. After my father’s death, we talked a lot about life. During my mother’s last three years she encountered many sorrows as also her mother, my grandmother, passed away two years ago. However, she also encountered much joy: she witnessed the wedding of my sister. She rejoiced over my engagement and the birth of me & my sister’s two baby girls. One of her last teachings was one of the most important in life – strength & determination. Only this year, she achieved something she had been fighting for for a long time. I know now in my heart that she knew how important she was for me and that I cherished her so much in my life. I also told her this the last time I saw her in the hospital.

Luonnollisesti, myös hän teki virheitä, ja olimme joissakin asioissa hyvin erilaisia. Äitini tekemiset sai kuitenkin minut olemaan varovainen, jotten tekisi samoja virheitä. Hän kohtasi paljon vastoinkäymisiä elämässään. Enemmän kuin useimmat ihmiset ollaakseni rehellinen. Hänellä oli kuitenkin vahva elämänhalu ja hän halusi ottaa kaikki irti elämästään. Suhteemme oli aina läheinen, jopa vanhempieni eron aikana. Isäni kuoleman jälkeen juttelin paljon elämästä hänen kanssaan. Viimeisten elinvuosien aikana hän myös kohtasi surua, kun hänen äitinsä, isoäitini, menehtyi kaksi vuotta sitten. Hän kuitenkin koko myös ilon hetkiä, koska hän mm. todisti siskoni häät. Hän myös iloitsi kilhauksestani ja minun sekä siskoni tyttövauvoista. Yksi hänen viimeisistä elämänohjeista olikin, että hän toivoi meidän (minun & siskoni) pysyvän vahvoina ja määrätietoisina. Vasta tänä vuonna hän onnistui pääsemään yhteen päämäärään mitä hänellä oli ollut pitkään. Tiedän sydämessäni, että hän tiesi miten tärkeä hän oli minulle ja miten paljon vaalin häntä elämässäni. Kerroin nämä asiat hänelle myös hänen viimeisenä elinpäivänään sairaalassa.

I asked my mother, because she knew my dad for a stunning 50 years, about what she thought was the most important thing he accomplished in his life and she answered that she thinks it was having me and my sister. That reply meant the world to me, and I now think she was answering for herself as well. She always made me feel so loved as a daughter.

Kun isäni kuoli, kysyin äidiltäni mitä hänen mielestään oli isäni suurin saavutus. Näin, koska äitini tunsi isäni yli 50 vuotta. Hän vastasi silloin, että se olin minä & siskoni. Tämä vastaus oli korvaamaton, ja nyt ajattelen, että ehkä hän vastasi myös omasta puolestaan. Hän sai aina minut tuntemaan itseäni tyttärenä rakastetuksi.

Needless to say, my mother is deeply missed as she will be from this day onwards. I still sometimes have troubles with realizing that all of this is true.

On sanomattakin selvää, että minulla on kauhea ikävä äitiäni. Ja uskon, että tämä tunne säilyy sellaisenaan loppuelämäni ajan. Vaikeaa uskoa tätä todeksi vieläkään.

My mother was a huge fan of among others Elton John & princess Diana, so this song has helped me a lot during the last week. My mother’s candle burned out long before her legend ever will. I’ll make sure to pass on her legend, and she'll keep on growing in my heart.

Äitini oli suuri Elton John- ja Diana-fani, joten tämä laulu on auttanut minua viimeisen viikon aikana. Äitini kynttilä sammui liian aikaisin, mutta hänen tarinansa jatkuu. Tulen itse kertomaan hänestä eteenpäin, ja hän säilyy sydämessäni ikuisesti.