Saturday, June 23, 2018

Nordic summer solstice festival Midsummer

Helsinki, 17 degrees

 
You had me under your spell.

When reading through my blog, I think it comes as no surprise that Midsummer is my favorite annual celebration! If you've missed my earlier blog posts about the Nordic festivity, you can find them all here. This year, I thought I would share with you a special site made especially for the event: local tea company Nord-T's Midsummer site. It sums this time of year up quite well: "Sauna, new potatoes, magic spells, skinny dipping, bonfires, and long endless nights. There you have it – Finnish Midsummer at its best. Add some mosquitos and/or rain for an authentic feeling. For many, this holiday at the end of June, originally a celebration of the summer solstice, marks the start of summer and holidays."

Kun lukee läpi blogiani, niin ei voi olla huomaamatta, että juhannus on vuosittaisista juhlista suosikkini! Jos olet missanut aikaisempia blogikirjoituksiani juhannuksesta, niin löydät ne täältä. Tänä vuonna ajattelin jakaa blogissa erityisen juhannussivuston, joka on tehty tänä vuonna juhlistamaan juuri tätä maagista aikaa vuodesta: paikallinen teeyritys Nord-T on hauskalla tavalla tuonut eloa tuttuihin perinteisiin. Mielestäni sivusto on erittäin onnistunut, koska se yhdistää perinteet ja huumorin hauskalla tavalla.

My summer holidays will start in a week, so I still have some work left before I'm off, but nevertheless, this three-day-long festivity weekend has felt perfect. The lovely ladies behind Nord-T have summed up ten spells, traditions, and treats for their site visitors. The most important tradition for me is to rejoice over our current natural splendor: picking seven different flowers during Midsummer Eve (despite wrong beliefs it's more than possible to do in Helsinki as one third of the city is green areas!), and making floral crowns / flower wreaths for me and my toddler girl (+ bouquets) out of them to wear during the weekend. Having said this, foodwise I always enjoy strawberries, Atlantic herring and new potatoes, and I do believe that sauna year-round makes life better. I'm also fascinated by Midsummer bonfires.

Kesälomani alkaa vasta viikon päästä, joten vähän on vielä töitä jäljellä ennen sitä. Siitä huolimatta tämä kolmepäiväinen viikonloppu on tullut tarpeeseen. Nord-T:n ihanat naiset ovat mielestäni onnistuneet kasaamaan juhannussivustolla suomalaisille tärkeimmät juhannusperinteet. Itselleni tärkein asia juhannuksessa on juuri luonnon arvostus ja ylistys: en voisi kuvitella viettäväni juhannusta ilman, että kävisin poimimassa seitsemän eri kukkaa ja tekisin niistä kimppuja ja kukkaseppeleitä itselleni ja taaperotytölleni. Ruokapuolella, juhannusta kruunaavat silli, uusi peruna ja mansikka. Sauna on aina hyvä idea, ja kokot ovat vain yksinkertaisesti kiehtovia.

I love the fact that the ladies behind Nord-T have realized the essence of Midsummer: spending time together, and enjoying life in the midst of nature. Fun and games are vital - and I think their Midsummer bingo is excellent and I will be using it for years onwards! You might remember seeing the pattern of my Midsummer dress before - maybe in this earlier blog post?

Juhannussivun tärkein ominaisuus on aikaisemmin mainittu huumori. Nord-T:n lahjakkaat naiset ovat oivaltaneet, että juhannuksen sydän on yhdessäolo. Ja tietysti luonnonläheiset leikit. Heidän tekemä juhannusbingo on mielestäni aivan mahtava, ja aion sitä hyödyntää vielä vuosia eteenpäin! Muistat ehkä nähneeni juhannusmekkoni kuosin aikaisemmin - ehkäpä tässä aikaisemmassa blogikirjoituksessa?

dress IVANA HELSINKI earrings LILLAN HELSINKI

Do you celebrate Midsummer? Do you believe in summer magic and/or spells? What is the most important feature of Midsummer for you?

Miten juhlit juhannusta? Uskotko juhannustaikoihin? Mikä on sinun mielestä tärkeintä juhannusvietossa?


Sunday, June 17, 2018

4 tips for organizing the perfect second birthday

Helsinki, 21 degrees



Don’t you worry about me. I’ll always come out on top.

Today my dearest daughter turns two! For us, it was natural to celebrate her second birthday yesterday at home with our family. We selected a Pippi Longstocking theme for the party as Pippi has been my daughter's favorite character since she started kindergarten last year. I'm most thankful for the people that were involved, as a girl's second birthday party is truly an event of genuine love - and I'm sure our toddler girl could feel the warmth of this event thanks to the people who attended it through their priceless presence and support. Here follow my 4 tips on how to make a second birthday a truly unique milestone in life.

Tänään tyttömme täyttää kaksi vuotta! Päädyimme syntymäpäiväjuhliin kotona koska se tuntui luontevalta juhlapaikalta. Valitsimme Peppi Pitkätossu -teeman juhliin koska Peppi on ollut tyttäremme suosikkihahmo siitä lähtien kun hän aloitti päiväkodin viime vuonna. Olen todella kiitollinen kaikille niille, jotka olivat tässä juhlinnassa mukana. Mielestäni toinen syntymäpäivä juhlineen on ollut kokonaisuutena rakkautta täynnä - ja olen varma että tyttäremme tunsi ympäröivän lämmön ja tuen kyseisenä päivänä (juhlat pidettiin eilen). Tässä neljä vinkkiä onnistuneisiin toisiin syntymäpäiväjuhliin. 



Invitation / Kutsu

To invite the guests to our girl's second Pippi Longstocking -theme birthday party, I bought the Pippi Longstocking Party Set from Kids Party Store. The set was super practical, as it included the invitations, party hats & crowns, a party garland and place mats. We (me and my girl) had such fun this whole week when we made the garland and hats together. I also bought the treasure chest and play gold coins from Kids Party Store. The Pippi Longstocking figures/characters (Pippi, Annika, the thief and horse Horatio) are second hand finds.

Peppi Pitkätossu -teemasyntymäpäiväjuhlia varten ostin Peppi -juhlasetin Kids Party Storesta. Se sisälsi
viirinauhan, pöytätabletteja, viirejä, paikkakortteja, kruunuja ja juhlahattuja. Meillä (minulla ja tyttärelläni) on ollut koko viikko yhdessä hauskaa, kun olemme esimerkiksi viirejä ja juhlahattuja askarelleet päiväkotipäivän jälkeen. Ostin leikkiaarrearkun ja -kultakolikot myös Kids Party Storesta. Peppi -hahmot (Peppi, Annika, varas ja Pikku Ukko) ovat kirpputorilöytöjä.



Decoration / Koristeet

For decorating our home in the party's Pippi Longstocking theme, we used Pippi's four colors: blue, yellow, green and red. We decorated our home with a garland, number balloon and other Pippi Longstocking -themed decorations. As I mentioned, the garland came from the Pippi Longstocking Party Set. I used small clothespins that I found in local hobby store Askarelli to hang my daughter's birthday cards on the Pippi Longstocking garland. The number balloon was from Juhlamaailma, as was the colorful whistles. The different colored plates were also from there, but the napkins were from Swedish Astrid Lindgrens Värld that had a speedy delivery and even gave us some items in the bargain. The bigger cups were also from there, the green cups were old ones that I had from before at home.

Koristelimme kodimme Peppi Pitkätossu -teemaiseksi käyttämällä neljää väriä: punaista, keltaista, sinistä ja vihreää. Käytimme viirinauhaa, numero -foliopalloa ja muita Peppi -koristeita. Viirin tein yhdessä tyttäreni kanssa Peppi -juhlasettiä käyttäen. Käytin Askarellista löytämäni pikkuisia pyykkipoikia, jotta sain tyttäreni syntymäpäiväkortit roikkumaan viirinauhasta. Numero -foliopallo oli Juhlamaailmasta, kuten värilliset pillitkin. Kertakäyttökupit ja servetit olivat ruotsalaisesta Astrid Lindgren Världista, jolla oli todella nopea toimitus ja antoi jopa pari kaupanpäällistä! Vihreät mukit olivat jääneet yli vanhoista juhlista, joten ne löytyivät jo meiltä kotona. Eriväriset kertakäyttölautaset olivat Juhlamaailmasta.


I made the Pippi Longstocking cocktail sticks from an idea that I got when I saw Pippi Longstocking lollipops on Pinterest. I found the faces in hobby shop Sinelli, and glued them on to cocktail sticks. I did Pippi's hair by using orange napkins that I found at Juhlamaailma. I made Pippi Longstocking socks out of cardboard and pipe cleaners. You can find the source of these ideas and more inspiration for a Pippi Longstocking -themed birthday on my Pinterest board here.

Keksin Peppi Pitkätossu -cocktailtikkujen idean kun näin Pinterestissä Peppi -tikkareita. Löysin kasvolliset pallot Sinellista, ja liimasin ne tavallisiin cocktailtikkuihin kiinni. Peppi -tukan tein oransseista serveteistä, jotka löysin Juhlamaailmasta. Käytin piipunrasseja ja mustaa kartonkia kun tein Peppi -sukkia pöytäkoristeiksi. Löydät näiden ideoiden lähteet ja muuta lasten syntymäpäiväinspiraatiota tästä Pinterest -taulustani.




Food / Tarjoilut

The star of the birthday party was without a doubt the cake: the stunning Pippi Longstocking cake! It was made by my friend who runs a small cake company called Söt. Otherwise, we only served finger food - meatballs, knackwursts, candy, chocolate, fruit, berries, cookies and muffins. 

Juhlan tähti oli selkeästi kakku: upea Peppi Pitkätossu -kakku! Kakku oli lahjakkaan ystäväni tekemä. Hän pyörittää pientä Söt -nimistä kakkuyritystä.
Tarjoilimme myös paljon Peppi -teemaisia hedelmiä, karkkeja, marjoja, keksejä, lihapullia, nakkeja, suklaata ja muffineja.


  

Memorable activities / Aktiviteetit

Still this year, the biggest activities turned out to be eating and opening the presents. Some of the presents were so interesting that my daughter started to play with them immediately after she had received them so the opening process wasn't that fast, but a lot of fun! However, we had time to color some Pippi Longstocking print-out pictures already during the week, and they were also available to guests during the party. Also, I had made beaded bracelets in Pippi's four colors for all of the child guests that they could take with them back home from the party. And last but not least, all child guests were welcomed to color their own Pippi longstockings - with textile colors! The organic cotton stockings were Name it's and the textile colors were found at Sinelli. My daughter celebrated her birthday dressed in Danish Pomp de Lux's light purple tulle dress, now on sale!

Vielä tänäkin vuonna suurimmat aktiviteetit olivat syöminen ja lahjojen avaaminen. Jotkut lahjat olivat niin kiinnostavia, että niiden kanssa piti aloittaa leikkiminen heti! Näin ollen lahjojen avaaminen ei ollut kovinkaan nopea prosessi, mutta hauska sellainen. Olimme jo viikolla värittäneet tyttäreni kanssa mustavalkoisia Peppi -kuvia ja värityskuvat olivat mukana myös juhlissa. Olin myös tehnyt juhlien lapsivieraille Peppi -väriset helmirannekorut, jotka vieraat saivat ottaa kotiin mukaansa. Yksi viihdyttävimmistä aktiviteeteistä oli kuitenkin sukkahousujen väritys - jokainen lapsivieras sai tekstiiliväreillä värittää omat Peppi -sukkahousut. Sukkahousut olivat Name itin ja tekstiilivärit löysin Sinellistä. Tyttäreni juhli syntymäpäiviään tanskalaisen Pomp de Luxin vaalean violetissa tyllimekossa, joka on nyt alennuksessa!



What makes a perfect second birthday party in your opinion? Did we miss something crucial?

Mikä tekee toisista syntymäpäiväjuhlista täydelliset? Puuttuiko mielestäsi juhlastamme jotain? 

 
Sunday, June 10, 2018

Serenity

Helsinki, 18 degrees


Serenity if not freedom from the storm, but peace amid the storm. 

Recently I read an interesting article in Finland's biggest newspaper Helsingin Sanomat about how the behavior of young adults is changing in Helsinki. It stated that even Swedish interior empire Ikea has noticed a non-materialistic trend. In its "Life at Home" study, Ikea noticed that one third of Finns would like to live more minimalistic. Instead of things, people are now craving experiences.

Vähän aikaa sitten luin mielenkiintoisen artikkelin Helsingin Sanomissa, jossa puhuttiin nuorten aikuisten käyttäytymismuutoksesta Helsingissä. Jopa ruotsalainen huonekalujätti Ikea on huomannut tämän trendin: yksi signaali ei-materiaalisten arvojen noususta näkyi Ikean vastikään julkaistusta Life at Home -tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan kolmannes suomalaisista kokee painetta siihen, että kotona tulisi elää minimalistisemmin. Tavaroiden sijaan ihmiset kaipaavat nyt elämyksiä.

Also, when it comes to clothes, we buy a lot of second hand pieces. Already back in 2016, according to Aamulehti, two thirds of the Finns that are daily online, buy clothes from second hand shops regularly. 5-10% start to search for clothes first from flea markets, and only then head to regular online shops. I've been selling my used clothes at flea markets already for so many years that I've lost track of them. Again this year in May, I spent one day - Cleaning Day - selling off clothes that I don't use anymore in a local park. The clothes that I wasn't able to sell off in the end of the day, I then gave away to charity - that was also present at the park with their collecting trucks. I also ended up buying one recycled dress for myself, and one little metal box for my daughter's play kitchen (that she will receive for her second birthday in a week so shh, don't tell her).

Vertaiskauppa on myös iso ilmiö Suomessa. Jo vuonna 2016, Aamulehden mukaan, kaksi kolmesta suomalaisesta netinkäyttäjästä oli käynyt vertaiskauppaa parin viime vuoden aikana. Jo arviolta 5–10 prosenttia kuluttajista aloittaa ostoprosessin katsomalla vertaiskaupan tarjontaa sen sijaan, että menisi kauppaan tai verkkokauppaan. Itse olen myynyt vanhoja vaatteitani kirpputoreilla jo vuosia. Taas tänä vuonna osallistuin Siivouspäivään ja myin vaatteita Vanhassa Kirkkopuistossa (Ruttopuistossa). Ne vaatteet, joita en saanut päivän aikana myytyä pois, niin lahjoitin hyväntekeväisyyteen - keräysrekat olivat valmiiksi paikalla puistossa. Päivän päätteeksi ostin itse yhden käytetyn mekon ja metallipurkin tyttäreni tulevaan leikkikeittiöön (jonka hän saa ensi viikonloppuna kun täyttää kaksi vuotta, joten shh, älä kerro hänelle).

According to Jyväskylä University professor Terhi-Anna Wilska, this has to do with the fact that the young adults of today's Finland can rely on a good life and enough income. Therefore, there is not the need of physical things in the homes as there was before. Things can not buy you status, luxury brands are even considered ridiculous. You might remember that I touched this subject in my earlier blog post, when I discussed the interior & style differences between myself and my beloved passed mother. That is why I thought this article was so interesting, because it showcased that maybe it's a matter of a larger movement in Helsinki, and not only something I've noticed in myself.

Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilskan mukaan: ”Suomi on saavuttanut pisteen, jossa nuoret voivat luottaa riittävään elintasoon. Enää ei tarvitse toteuttaa vanhempiensa toteutumattomia unelmia eikä kerätä materiaa elintasoa ilmentämään.” Kulutussosiologiaa tutkivan Wilskan mukaan tavaroilla ei enää ilmaista sosiaalista statusta vanhaan malliin. Luksusbrändin käyttö voi olla jopa hiukan säälittävää. Hän jatkaa: ”Nuoret hieman arrogantistikin kritisoivat vanhempia tavaran haalimisesta. Heillä on tietty luottamus siihen, että elämä lutviutuu, vaikka ei koko ajan kerätä sitä pesämunaa ja aleta elää vasta kun on asunto maksettu.” Elämyksellisyyden nousussa on Wilskan mukaan myös kyse ”helsinkiläisharhasta” eli siitä, että elämyksellisyys ei ole niin suurta huutoa muualla Suomessa. Mutta suuri totuus on se, että elämys on luksusta enemmän kuin tavara. Muistat ehkä, että kirjoitin aikaisemmin vähän samasta aiheesta tässä blogikirjoituksessa. Juuri siksi koin, että tämä mainitsemani Hesarin artikkeli oli mielenkiintoinen. Ehkä kyse on siis isommasta muutoksesta, ei vain minusta.

In Helsinki's newly opened luxury hotel St George, the hotel concept is all about art, design and wellness. Hotel Director Roni Huttunen says that currently the search for serentiy is the biggest trend. I've only been into the hotel once, for lunch and a drink in the Winter Garden from where the second photo here underneath is from, but I'll get a tour of it later next week, so I'll be sure to show you more of it then.

"Taide, design ja hyvinvointi tuottavat ainutkertaisia kohtaamisia.” Näin määrittelee hotellijohtaja Roni Huttunen Yrjönkadulle avatun St. George -luksushotellin konseptin. Hänen mukaansa tietty seesteisyys eli englanniksi ”serenity” on nyt muotia. Olen itse vain käynyt hotellissa kerran, lounaalla ja drinkillä sen Talvipuutarhassa, josta toinen alla oleva kuva on. Saan kuitenkin nähdä hotellikierroksen nyt tulevana viikkona, joten näytän sitten tulevassa blogikirjoituksessa enemmän kuvia uudesta paikasta.

Personally, I think this new serenity trend will encourage people to appreciate where they live - and try staycations in their home town. One of the things I enjoy the most, is to play visitor in my city and to be able to actually experience the city with all my senses. When I recently went on an architectural tour of the city for work (by the way, the building underneath is no less than the childhood home of my idol Tove Jansson), I was childishly excited - and yes, felt serene.

Henkilökohtaisesti uskon, että uusi seesteisyystrendi kannustaa ihmisiä arvostamaan asuinpaikkaansa - ja kokeilemaan staycation -kotikaupunkimajoituksia omissa kulmissa. Itse nautin todella paljon siitä kun saan viettää paljon aikaa Helsingissä ja kokea se kaikkien aistien kautta vierailijan näkökulmasta. Kun hiljattain osallistuin työni puolesta arkkitehtuurikierrokselle (alla oleva rakennus on muuten ihailemani Tove Janssonin lapsuuskoti), olin lapsellisen innoissani - ja kyllä, tunsin oloni seesteiseksi.


What brings you serenity? How do you feel about things vs. experiences?

Milloin tunnet seesteisyyttä? Mitä mieltä olet tavarasta vs. kokemuksesta?

 
 
Sunday, June 3, 2018

Play me

Helsinki, 25 degrees


We cannot change the cards we are dealt, just how we play the game.

Since I've received so much positive feedback for my style blog posts that have been combined to local street art, I thought I would continue the tradition in this post!

Koska olen aikaisemmin saanut niin paljon positiivista palautetta tyylikirjoituksistani, joissa yhdistelen katutaidetta asukokonaisuuksiini, niin ajattelin myös tässä kirjoituksessa jatkaa tätä perinnettä!

Last month, the locals of Helsinki were spoiled again when it comes to gorgeous street art thanks to the 2nd opening of the city's street art district Pasila - we received seven new pieces of art! I can't express how excited I am about this project of Helsinki Urban Art!

Toukokuun aikana helsinkiläisiä on taas poispilattu upealla katutaiteella. Näin kiitos katutaidekaupunginosan toisen vuoden avajaisia Pasilassa - saimme seitsemän uutta taideteosta! En pysty sanoilla kuvailemaan miten innoissani olen tästä Helsinki Urban Art -projektista! 

In this post, I'll showcase one of the new street art district's colorful 3D masterpieces (made by Kazakh ChemiS who's been living in the
Czech Republic for many years already) alongside my floral outfit. When my sister saw this outfit, she thought it was dreamy thanks to its fluttering hem. I love its nostalgic, boho and retro feel, but also romantic colors!

Tässä blogikirjoituksessa esittelen yhden uuden värikkään 3D -katutaideteoksen (teos on
Tsekeissä asuvan kazakstanilaisen ChemiS -taiteilijan käsialaa) yhdessä kukallisen asukokonaisuuteni kanssa. Kun siskoni näki tämän asun, hän sanoi heti, että se on unenomainen kiitos sen liehuvan helman. Itse pidän sen nostalgisesta bohotyylistä, sekä romanttisista väreistä!

This piece of street art has an interesting story (as most of the pieces do): it discusses the gaming industry, and if it's currently
raising our children? Obviously ChemiS refers to the Finnish globally very well known game Angry Birds in this piece of art. A serious topic, but the new street art in the district is the reason for my joy in these photos!
 
Tällä taideteoksella on mielenkiintoinen tarina (kuten suurimmalla osalla katutaideteoksista): taiteilija pohtii teoksessa peliteollisuutta -
kasvattaako se nykyään lapsiamme? ChemiS selvästi viittaa teoksessa Angry Birds -peliin. Vakava aihe, mutta uusi katutaide Pasilassa on syy ilooni näissä kuvissa.

straw hat ASOS dress CHICWISH shoes ASOS

How do you feel about street art? Do you find it inspiring? What kind of street art catches your attention? What is your favorite outfit this summer?

Mitä mieltä olet katutaiteesta? Inspiroiko se sinua? Minkälaisesta katutaiteesta pidät? Mikä on sinun suosikkiasusi tänä kesänä?


Saturday, June 2, 2018

The best futuristic art exhibition in Helsinki this spring: Finnish IC-98's 2016-2018

Helsinki, 22 degrees


 Many eyes go through the meadow, but few see the flowers in it.

Outside the sun is beautifully shining. Helsinki experienced the warmest month of May in 30 years, they say (surprising as last year it was the opposite - we had the coldest month of May in half a century). Now there's even talk about a hot spell. Locals are loving it, but a little bit afraid even to enjoy it - as we continuously doubt that it might end any minute now. Never before has it been as topical to therefore enter an exhibition that touches the theme of environmental destruction.

Ulkona aurinko paistaa kauniisti. Helsinki on nauttinut lämpimästä säästä, olen jopa kuullut, että toukokuu oli lämpimin 30 vuoteen (viime vuosi oli päinvastainen kun toukokuu oli erittäin kylmä). Helsinkiläiset ovat innoissaan tästä säästä, mutta toki kannamme myös huolta siitä, että sää voi milloin tahansa muuttua kylmemmäksi. Joskus huoli on jopa niin suuri, ettemme voi täysillä nauttia säästä. Näin ollen mielestäni tämä on oivallinen hetkiä pysähtyä ja käydä näyttelyssä, joka pohtii ympäristötuhoa.

As I enter the stunning art gallery called Kunsthalle Helsinki, I immediately notice that the exhibition is special. Last year, the summer exhibition was bright - now the exhibition halls have been made completely dark. The dark setting sets the initial mood - one can tell that I'm now entering an exhibition that evokes strong feelings - like worry, melancholia and even terror.

Kun astun upeaan Taidehalliin, niin huomaan heti miten ainutlaatuisesta näyttelystä on kysymys. Viime vuoden kesänäyttely täällä oli valoisa - nyt näyttelysalit ovat täysin tummennettuja. Tumma ja ehkä synkkäkin ympäristö luo vaikuttavan tunnelman - tämä näyttely tuo esiin voimakkaita tunteita - kuten melankoliaa, huoli tulevaisuudesta ja jopa kauhua.

How will the world look after humans are gone? Kunsthalle Helsinki's summer exhibition 2016-2018 that runs 'til August 5 is created by the Finnish artist duo IC-98 (Patrik Söderlund & Visa Suonpää), and imagines a future in which the human species is extinct, but traces of our presence on this planet still linger. After we've gone, nature is given free reign over the planet - kind of like before we were here - but after we've left a mark.

Miltä maailma tulee näyttämään kun ihmiskunta on hävinnyt? Taidehallin kesänäyttely 2016-2018, joka jatkuu elokuun 5. päivään asti, on kotimaisen taitelijakaksikon IC-98:n (Patrik Söderlundin & Visa Suonpään) luoma. Näyttely tuo esiin tulevaisuuden, jossa ihmiset ovat poissa, mutta ihmisten jäljet ovat vielä näkyvissä. Kun ihmisiä ei enää ole, luonto saa uudestaan vallan - mutta ihmisten jäljet ovat muuttaneet maailmaa, ehkä jopa pysyvästi.

I found this exhibition extremely touching, and well made! None of us can escape the responsiblity we humans carry for the way the world is at the moment, and as Helsinki is such a future-oriented city (we usually say that the city consists 1/3 of its history, 1/3 of the present moment and 1/3 of the future), I think there couldn't be a better city hosting this exhibition! I hope everyone visits the exhibition and stops to think about it all - I think the exhibition needs at least 1½ hours of its spectator to be truly understood and appreciated. I think it's healthy for us humans to understand that it might be that the planet outlives us. In the capitvating imagery of IC-98, it's like this. It's important for us humans to see that the world could be beautiful also without us - at least in the parts of the world where we haven't damaged nature. I hope this awakens many to realize that we are just guests of this planet, not rulers.

Itse koin näyttelyn hyvin koskettavana, ja mielestäni se on todella hyvin toteutettu! Kukaan meistä ei voi väheksyä ihmiskunnan vastuuta maailmastamme, ja koska Helsinki on niin tulevaisuusorientoitunut kaupunki (puhumme usein siitä, että kaupunki koostuu 1/3 historiasta, 1/3 nykyhetkestä ja 1/3 tulevaisuudesta), niin koen, että Helsinki on juuri oikea paikka tälle näyttelylle! Toivon, että jokainen käy näyttelyn katsomassa ja pysähtyy hetkeksi miettimään sen teemaa. Mielestäni näyttely vaatii kävijältään ainakin 1½ tuntia aikaa koska sen teokset vaativat aikaa ja pohdintaa. Olen sitä mieltä, että meille ihmisille olisi tervellista ajatella, että maailmamme elää kauemmin kuin me itse. IC-98:n vangitsevissa töissä tilanne on tämä. On tärkeätä huomata, että maailma olisi kaunis myös ilman meitä - ainakin niissä paikoissa, jossa emme ole tuhonneet luontoa. Toivon, että tämä näyttely herättää monia ymmärtämään, että olemme täällä maapallomme vieraina, ei hallitsijoina.

One of the most impressive parts of this exhibition was the extensive research work that the artist duo behind it had done before making the art works! Many are in fact collaborations between the artists and scientists. How fascinating! 

Yksi mieleenpainuvimmista puolista tässä näyttelyssä oli taiteilijoiden laaja ennakkotutkimustyö teosten takana! Monet teokset perustuvatkin taiteilijoiden ja tutkijoiden yhteistyöhön! Miten kiehtovaa!

This exhibition doesn't have that many pieces of art, but they are, as mentioned, time-consuming in the sense that one needs time to truly comprehend their totality (there are among others video installations, virtual reality visits etc.). As a flower-lover, one of my favorite pieces was "A World in Waiting" (2017), a tapestry co-created with Kustaa Saksi. It imagines the site where Svalbard Global Seed Vault (such a marvellous thing that I had never heard of prior to this exhibition!) once stod. In preparation, Arctic climate scenarios and viable plants species were discussed with scientists from the Finnish Meteorological Institute, Natural Resources Institute Finland and Tromso Arctic-Alpine Botanic Garden. The tapestry showcases the plants, e.g. Common bent, Garden angelica, Wild turnip, Wavy hair grass, Wildrye, Foxtrail barley, Cloudberry, Potato, Dandelion, Red & White clover, Lingonberry, Rhubarb, Redcurrant, and the seeds of the plants are actually woven into the fabric of the tapestry. The work is in fact waiting to rot and sprout, hence its name. This piece for me was also one that was cautiously optimistic, giving hope for the future of the planet - however, not saying that we humans will be around forever.

Itse näyttelyssä ei ole kovinkaan monta teosta, mutta teokset (videoinstallaatioita, virtuaalitodellisuuskokemuksia ym.) ovat, kuten mainitsin aikaavieviä koska ovat niin kokonaisvaltaisia ja moniulotteisia. Kukkahulluna ihastuin "A World in Waiting" (2017) teokseen, joka on Kustaa Saksin kanssa toteutettu Huippuvuorten siemenholvin tulevaisuutta luotaava kuvakudos. Uskomatonta, etten tiennyt siemenholvista ennen tätä näyttelyä! Työ on tehty yhteistyössä mm. Ilmatieteenlaitoksen tutkijoiden kanssa. Seinävaatteesta (alunperin työ tehtiin lattiagobeliiniksi, mutta Taidehallissa oli luontevaa nostaa se seinälle kuten raanua) löytyy mm. perunan, voikukan, puolukan, rapaperin, apilan, lakan, ohran, karhunputken, nauriksen ja punaherukan siemenet ja kudoskuvitus. Työ tietyllä tapaa odottaa, että sen aika tulisi, ja, että se saisi vapaasti versoa. Mielestäni tämä teos oli varovaisen optimistinen, koska se antoi toivoa - ottamatta kuitenkaan suoraan kantaa ihmiskunnan kohtaloon.


What kind of art affects you? What do you look for in art exhibitions? How often do you go to art exhibitions? What exhibition has lately inspired you?

Minkälainen taide pysäyttää sinut? Mitä haet taidenäyttelyistä? Miten usein käyt taidenäyttelyissä? Mikä näyttely on viimeksi tehnyt sinuun vaikutuksen? 
 
 
Sunday, May 20, 2018

Twinning style: 6 x mother & daughter

Helsinki, 19 degrees


Our family dreams, laughs, works, plays and loves together.

One thing that I sure do get a lot of questions about, is the twinning style of me & my toddler girl. As I mentioned in this earlier blog post, our styles usually match in some way - it might be a common color, character or theme that we have on. Already mentioned in the earlier blog post, we share the similar style for the simple reason that it gives me so much happiness & joy. It makes me happy at work to think that my daugther is wearing similar colors, prints and/or patterns, even though she's not physically with me at work. In a way, we have a clothing connection. Already now, she becomes so happy when she notices that we are wearing something similar - she loves to point out details on our clothing, so you might say that it's an easy topic of conversation with a toddler. Of course I know this can't go on forever (and my daugther will of course start to choose her own clothing when she's ready for it), but for the moment I'm still able to choose her clothing so this is the path I've chosen for us. Some clothing items are even shared by the whole family: we have matching sweatshirts and pjs all three!

Saan aika usein kysymyksiä koskien minun ja tyttäreni melkein samikset -vaatetyyliä. Kuten mainitsin jo tässä aikaisemmassa blogikirjoituksessa, tyylimme kulkee jollakin tavalla käsi kädessä - se voi olla, että meillä on sama väri, hahmo tai teema päällämme. Se on ollut aika tiedostamatonta, mutta huomaan, että olen hankkinut tyttärelleni vaatteita, joilla on sama värimaailma kuin omassa vaatekaapissani. En osaa selittää miksi, mutta jotenkin se antaa iloa itselleni, varsinkin töissä. Se, että tiedän, että tyttärelläni on päällä jotain samantyyppistä kuin minulla, vaikka hän ei ole fyysisesti kanssani. Se voi olla samanvärinen paita/mekko, koko asukokonaisuus tai sitten meillä voi olla yhteinen kuosi päällä. Meillä on ns. vaateyhteys. Jo nyt hän iloisesti kommentoi meidän yhteisiä vaatteita - jollakin tavalla hän siis tykkää siitä, että meillä on jotain yhteistä. Taaperon kanssa vaatteet ovat ns. helppo puheenaihe. Tietysti tiedän, ettei tämä voi jatkua ikuisesti (ja tyttäreni saa ilman muuta valita omat vaatteensa heti kun on valmis siihen), mutta tällä hetkellä saan vielä valita hänen vaatteensa, joten tämä on meidän polkumme. Meillä on jopa joitakin yhdistäviä vaatekappaleita myös sulhaseni kanssa - koko perheellä on samantyyppiset collegepaidat ja perhepyjamat!

As my sister was asking for hints about Finnish clothing companies that make these matching clothes, I thought I would share some of my favorites in this blog post: Metsola (print: Meadow), Papu (print: Bird Painting), Vimma (print: Fish), Pikkuset (print: Donuts), Aarrekid (print: Coral Reef) and Nuppu (print: Sydäntalvi). As you can see, mostly we have different pieces with the same print, but sometimes matching dresses. When it comes to Nuppu's pieces, I didn't actually find any photos of the dresses we have online, so I might need to make a very own post about them. I guess they are unique dresses that were especially made for the Child Fair here in Helsinki, because that is where I bought them.

Koska siskoni hiljattain kysyi minulta vinkkejä koskien kotimaisia vaateyrityksiä, jotka tekevät äideille ja lapsille yhteensopivia vaatteita, niin ajattelin jakaa joitakin suosikkejani tässä blogikirjoituksessa: Metsola (kuosi: Meadow), Papu (kuosi: Bird Painting), Vimma (kuosi: Fish), Pikkuset (kuosi: Donuts), Aarrekid (kuosi: Coral Reef) ja Nuppu (kuosi: Sydäntalvi). Kuten huomaat tästä alta, niin meillä on yleensä eri vaatekappaleet samankuosisina. Joskus toki meillä on samankuosiset mekot päällä. Mitä tulee Nupun vaatteisiin, niin en löytänyt netistä valmiita kuvia mekoistamme. Voi olla, että ovat uniikkikappaleita, joita tehtiin Nupun kankaista Lapsimessuja varten (sieltä mekot ostin), joten teen niistä ehkä ihan oman blogkirjoituksen. 


What kind of children's clothing do you like? Do you ever reflect upon your own style? 

Minkälaisista lastenvaatteista sinä pidät? Pohditko koskaan omaa tyyliäsi?

 

Sunday, May 13, 2018

The perfect Nordic white walk-in closet

Helsinki, 20 degrees


I like my money right where I can see it, hanging in my closet.

As for many women, a walk-in closet has been a life-long daydream for me. However, up 'til recently, I actually never believed that I would have one. When we moved into this home almost six years ago already, I accepted the closets it offered. I was given the closets that already existed in our bedroom, and my fiancé got new closets that went into our study - nowadays my toddler girl's nursery. In fact, in the nursery, one complete wall is covered with closets so both my daughter and fiancé have plenty of space for their clothes. The closets that were in our bedroom when we moved in, well, how could I say it in a nice way - they were originals from the 70's and very unpractical.

Kuten monet naiset, niin myös minä olen unelmoinut vaatehuoneesta. Vasta hiljattain kuulin, että olin sellaisen saamassa. Jotenkin ennen sitä en koskaan ajatellut, että minä saisin sellaisen. Se oli haaveissa, mutta jotenkin todella kaukainen ajatus itseäni ajatellen. Kun muutimme tähän asuntoon melkein kuusi vuotta sitten, niin sovimme, että minä saan makuuhuoneemme vaatekaapit. Sulhaseni sai uudet vaatekaapit, jotka sijoitettiin silloiseen työhuoneeseen, nykyiseen lastenhuoneeseen. Kyseisestä huoneesta löytyy kokonaisen seinän pituinen vaatekaappikokonaisuus, joten siellä on runsaasti tilaa niin sulhaseni kuin tyttäreni vaatteille. Makuuhuoneen vaatekaapit olivat, hmm, miten sen sanoisi nätisti - alkuperäisiä 70-luvulta ja hyvin epäkäytännöllisiä.

When my fiancé told me this year in March that I would receive a walk-in closet for my birthday, I wasn't able to believe him because the thought felt to distant. It was just one of those things that I thought were wonderful, but that I wouldn't have myself. Now that I've seen the work that went into building this space for me, I have to say that in fact, it did demand quite a lot of work. Mostly because when we took down the old closets, we realized that there wasn't any flooring under them - but concrete (the foundation of our entire apartment) so we had to start by actually building the closet from the beginning - even the floor. So I can say that the time estimation for the work was completely wrong in the start. We thought it would take a couple of weeks, but it took a couple of months.

Kun sulhaseni kertoi minulle syntymäpäivänäni maaliskuussa, että saan lahjaksi vaatehuoneen, niin en voinut uskoa korviani. Vieläkin silloin ajatus tuntui mahdottomalta. Nyt kun olen nähnyt miten paljon työtä vaatehuone vaati, niin voin sanoa, ettei tehtävä ollut helppo. Suurin syy työmäärään oli se, että kun purimme vanhat vaatekaapit pois, niin huomasimme, että entisten vaatekaappien alta ei edes löytynyt lattiaa, vaan törmäsimme betoniin eli asuntomme perusrakenteisiin. Näin ollen saimme ensityöksi tehdä lattian vaatehuoneeseen. Näin ollen työ ei kestänytkään kaksi viikkoa, vaan kaksi kuukautta.

Now, when the walk-in closet is in theory ready (I guess a project like this is never really ready because one continiously wants to make small changes), I'm in awe every single day when I enter it. It makes my life so much easier now that I finally see my clothes!

Nyt kun vaatehuone on teoriassa valmis (ainahan sitä tulee huoneeseen tekemään muutoksia joten ikuisuusprojektihan tämä on), niin ihmettelen sitä edelleen joka päivä kun astun huoneeseen. Se helpottaa niin paljon elämää kun näkee omat vaatteet!

I have to say that this walk-in closet is a space in our home that looks exactly like me: it's based on minimalistic colors: black, white and silver, but it does have a lot of other colors inside of it. The biggest inspiration for me when planning this walk-in closet was Norwegian Nina Holst and her blog post on Stylizimo from 2014. As you can see, I've used the same drawers dressers (Malm) as she has. Also the white boxes were from Swedish Ikea. The perfect hangers were found at Finnish Design Shop and they are Danish Hay's. The most visible Finnish design items in the closet are LukLabel's iron mesh moodboard & Iittala's Vitriini glass boxes. I'm not a big fan of high fashion, but I do support Nordic design. I dream about one day having a piece of the Italian brand Prada, but mostly because I like to support Italy as well - so for me it would be more of a statement than a status symbol. At the moment, one of my most precious item for Italy is my black sun hat that I bought in Tuscany when I was on study exchange in Italy. It didn't cost much, but I love it and it reminds me of how I felt during that period of time in my life. Having said this, my engagement ring is of Italian Bulgari.

Mielestäni vaatehuone kuvastaa minua hyvin: se on minimalistinen (perustuu kolmeen pääväriin: musta, valkoinen ja hopea), mutta se sisältää paljon erilaisia värejä. Suurin inspiraatiolähteeni oli norjalainen Nina Holistin pitämä Stylizimo -blogi ja sen kirjoitus vuodelta 2014. Kuten huomaat, niin olen käyttänyt samoja laatikostoja (Ikean Malm) kuin Nina. Valkoiset laatikot ovat myös Ikeasta. Täydelliset henkarit löysin Finnish Design Shopin kautta tanskalaiselta Haylta. Näyttävimmät kotimaiset designesineet vaatehuoneessa ovat Luklabelin rautakehikko ja Iittalan Vitriini -rasiat. En ole merkkituotteiden fani, mutta haluan tukea pohjoismaisia designyrityksiä. Toivon, että jonain päivänä voin omistaa jotain Prada-tuotetta, mutta suurin syy siihen on se, että se olisi tapani tukea italialaista muotiteollisuutta. Näin ollen se olisi enemmän kannanotto kuin statussymbooli. Tällä hetkellä kallisarvoisin esineeni Italiasta on musta lierihattu, jonka ostin Toscanasta kun olin opiskeluvaihdossa Italiassa. Se ei maksanut paljon, mutta rakastan sitä, ehkä koska se muistuttaa minua siitä tunteesta mitä minulla oli kyseisen elämänjakson aikana. Pakko kuitenkin mainita, että kihlasormukseni on italialaisen Bulgarin käsialaa.

What I think sets this walk-in closet apart from others, is that it's filled with details of me - images from Italy & Italian brands instead of the more common French ones. Also, books about Helsinki and Audrey Hepburn, Moomins & Tove Jansson are visible. Something that's different are the old suitcases in the closet, which actually belonged to my parents. I've kept memories of my parents in them, and it's actually one of my girl's favorite things to do - to go through them and learn more about her grandparents. I guess that is the nostalgia corner of the closet. Some pieces in the closet are from my travels, so they remind me of places that have had an effect on me.

Mikä mielestäni erottaa tämän vaatehuoneen muista, on juuri se, että se on täynnä yksityiskohtia, jotka kertovat juuri minusta - kuvia ja kirjoja Italiasta ja italialaisista merkeistä (ranskalaiset ovat tavallisempia olen huomannut). Vaatehuoneesta löytyy myös Helsinki-, Audrey Hepburn-, Muumi- ja Tove Jansson -aiheisia kirjoja. Vanhat matkalaukut tuovat myös mielestäni luonnetta huoneeseen. Ne ovat vanhempani perintöesineitä ja olen täyttänyt ne muistoesineillä. Tyttäreni tykkää kovasti niitä käydä läpi kanssani ja kuulla tarinoita isovanhemmistaan. Ehkä kyseinen kulmaus on siis vaatehuoneen nostalgianurkka. Laatikostojen päältä löytyy myös joitakin itselleni tärkeitä matkamuistoja.


What do you think makes the perfect walk-in closet? Do you have one or have you planned of some day making one?

Mikä sinun mielestäsi tekee täydellisen vaatehuoneen? Onko sinulla sellainen vai suunnitteletko sellaisen tekemistä?

 

Saturday, May 5, 2018

A Helsinkian story about coffee 3/3: Signe Brander

Helsinki, 14 degrees

Source

Photography is the story I fail to put into words.

To continue on my earlier blog post, where I mentioned that I'm a nostalgic person, I wanted to dedicate this post to the one and only Helsinki photographer that has had the most powerful effect on me: Signe Brander (1869-1942). She is best known for documenting the changing cityscapes of Helsinki and the everyday lives of the city's inhabitants in the early 20th century.

Jatkaakseni aikaisempaa blogikirjoitustani, niin halusin tässä kirjoituksessa kertoa Helsinki-suosikkivalokuvaajastani: Signe Branderista (1869-1942). Koska olen nostalginen henkilö, niin hänen mustavalkoiset kuvat ovat suosikkejani. Brander muistetaan Helsingin muuttuvan kaupunkikuvan ja kaupunkilaisten arjen taltioimisesta 1900-luvun alussa.

Brander was born in Pirkanmaa region (the city of Parkano), Finland and spent her childhood and youth in the city of Kokkola. After her customs official father died in 1891, the family moved to Helsinki. There Brander took a course at the University of Art and Design to become a drawing teacher, but later focused on photography.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Brander vietti Pirkanmaalla ja Kokkolassa. Tullivirkailijaisänsä kuoltua 1891 perhe muutti Helsinkiin. Siellä Brander suoritti piirustuksenopettajan kurssin Taideteollisuuskoulussa, mutta suuntautui sittemmin valokuvaajaksi.

In 1906 the City of Helsinki founded an antiquities board. One of its duties was to document the changing city in photographs. The board hired Brander even though there were only few working as city photographers as they were not that commonly seen working outdoors (one can see people's surprise in many of Brander's photos). The photographic documentary work started in 1907 and ended in 1913. The result was 907 photos of the changing cityscapes. The project was carefully planned and the city's planning and building authorities provided information to the antiquities board and Brander. However, she had a lot of freedom to express her artistic vision.

Vuonna 1906 nimitettiin Helsinkiin Muinaismuistolautakunta. Sen yksi tehtävä oli muuttuvan kaupungin kuvauttaminen. Lautakunta palkkasi Signe Branderin vaikka ei heitä liiemmin toiminut kaupunkikuvaajina - ulkotöissä heitä ei ollut totuttu näkemään, ja tämä ihmisten kasvoilla näkyvä ihmetys välittyy myös monista Branderin kuvista. Kuvallinen dokumentointityö alkoi ja päättyi 1913. Tuloksena oli 907 kuvaa muuttuvasta kaupunkinäkymästä. Kuvaushanke suunniteltiin huolellisesti, ja kaavoitus- ja rakennusviranomaiset antoivat tietoja Muinaismuistolautakuntalle ja Branderille. Tällä oli viime kädessä laajat mahdollisuudet toteuttaa itsenäisesti valokuvataiteellisia näkemyksiään.

In the difficult and cramped urban environment the photographer had to have technical know-how, compositional skills and capacity for creative problem-solving. The weight of the photographic equipment also made the task physically challenging. Brander often hired a horse-drawn carriage to transport her equipment. On the most challenging shoots she apparently also had an assistant.

Hankalissa ja ahtaissa urbaaneissa oloissa kuvaajalla piti olla teknistä osaamista, sommittelutaitoa ja kykyä luovaan ongelmaratkaisuun. Kuvauskaluston paino teki puuhasta fyysisestikin vaativaa. Usein Signe Brander kuljetti tarvikkeitaan vossikkakyydillä. Hankalimmilla kuvausretkillä oli ilmeisesti mukana myös apulainen.

What I love is that Brander's photographs prominently feature people, everyday residents of Helsinki. She especially photographed many workers. They are continuously among the most popular in the Helsinki City Museum order catalog, and all of the photos in this post are from Helsinkiphotos.fi - an image service that provides a user-friendly way to access the Helsinki City Museum’s vast collection of photographs. The first photo is not taken by Brander, but she is in it herself - you can see her profile sitting faced left in the front part of the photo. The other two photos I picked because they showcase her talent, and how she captured Helsinki's coffee culture already in the early 1900s: here when children are playing next to a coffee kiosk and at Helsinki's oldest café, Café Ekberg (which is still running this day). I introduced my absolute favorite photo by her in this earlier blog post, but I have to say that it's difficult to choose favorites among her photos as they are all so stunning!

Pidän eniten Branderin kuvissa siitä, että niissä ihmiset, tavalliset helsinkiläiset ovat keskeisessä roolissa. Hän kuvasi erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka tekivät jotain töitä. Otokset ovatkin jatkuvasti Helsingin kaupunginmuseon asiakastilausten suosikkilistoilla, ja kaikki tämän blogikirjoituksen kuvat ovat Helsinkikuvia.fi - valokuvapalvelusta, joka tarjoaa Helsinki-aiheisia valokuvia Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Ensimmäinen kuva ei ole Branderin ottama, mutta hän (hänen profiilinsa) näkyy siinä edessä, katsomassa vasemmalle.Tämän kirjoituksen kaksi muuta kuvaa näyttää taas hänen valokuvaustaitonsa ja miten hän pystyi jo 1900-luvun alussa vangitsemaan Helsingin kahvikulttuurin: ensimmäisessä kuvassa näkyy kuinka lapset leikkivät kahvikojun edessä ja toinen kuva on otettu Helsingin ensimmäisestä kahvilasta, Café Ekbergistä (joka toimii vielä tänään). Suosikkikuvani esittelin jo tässä aikaisemmassa blogikirjoituksessa, mutta voin sanoa, että Branderin kuvista on vaikeata valita suosikkia - ovat kaikki niin upeita!

Brander's final fate was unfortunately quite sad. In the 30's, she got blind in one eye, and saw poorly witht he second one. In the 40s she was hospitalized, and during war times evacuated to a nearby mental hospital. As diverse illnesses spread in the overly full hospital, and patients didn't have much food or other nutrition, almost 250 persons died during one specific year - 1942. Brander among them. She found her eternal rest from a mass grave outside the hospital. However, her photographs will live on forever.

Branderin lopullinen kohtalo oli surullinen. Hänen toinen silmänsä sokeutui 1930-luvulla ja näkö toisessakin silmässä oli heikko. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, mistä potilaat evakuoitiin Helsingin pommitusten vuoksi Nikkilän mielisairaalaan.Sotavuonna 1942 Nikkilän sairaala oli täpötäynnä, kulkutaudit alkoivat levitä eikä sinne toimitettu riittävästi ruokaa. Potilaista neljännes, liki 250, kuoli tuona vuonna aliravitsemukseen ja tarttuviin tauteihin, heidän joukossaan Signe Brander. Koska Sipoon seurakunta ei haudannut Nikkilän sairaalan potilaita kirkkomaalleen, sai myös Brander viimeisen leposijansa joukkohaudasta sairaalan omalla hautausmaalla. Hänen valokuvinsa kuitenkin elävät ikuisesti.

Source
Source

What is your relationship with photography? Do you have a favorite photographer?

Mikä on suhteesi valokuvaamiseen? Onko sinulla suosikkivalokuvaajaa?

 

Sunday, April 29, 2018

A Helsinkian story about coffee 2/3

Helsinki, 8 degrees


Warning: Coffee has given me unrealistic expectations of productivity.

As I guessed, coffee as a topic awakes a lot of emotions - I've received many messages since my last blog post through the blog and social media - mostly from people who don't drink coffee, but also from some passionate coffee drinkers. It's interesting, as non-drinkers refer to coffee as bad-smelling and often compare it to tea or even water! This has been very surprising for me! First of all, I think life must be pretty hard if one doesn't like the scent of coffee - at least in Helsinki, where some districts are known for their scent of coffee (thanks to coffee roasteries). Honestly, I personally, have never thought about coffee as possibly bad-smelling. Scents & smells really divide people, I guess. Also, in my mind coffee is completely different from other beverages because it's the world's most aromatic stimulant. Personally, I drink coffee for completely different reasons than tea and water. However, I received some interesting points concerning these beverages, so thank you for all your thoughts - keep them coming!

Kuten arvasin, niin kahvi herätti paljon tunteita - sain viime blogikirjoituksen jälkeen useita viestejä blogin ja sosiaalisen median kautta - eniten ihmisiltä, jotka eivät juo kahvia, mutta myös intohimoisilta kahvinjuojilta. Oli mielenkiintoista huomata, että ne, jotka eivät juo kahvia, pitävät sitä pahanhajuisena. Jotkut myös vertaavat kahvia teen tai veden juomiseen! Tämä tuli yllätyksenä minulle! Ensiksi, niin ajattelen elämän olevan aika vaikeata jos pitää kahvia pahanhajusena - ainakin Helsingissä, jossa jotkut kaupunginosat tunnetaan kahvituoksustaan (kiitos kahvipaahtimoiden). Itse, henkilökohtaisesti, en ole koskaan ajatellut asiaa - että kahvia voisi pitää pahanhajusena. Tuoksut & hajut selvästi jakaavat ihmisiä. Kahvi on mielestäni myös täysin eri asia kuin tee tai vesi - näin koska kahvi on maailman aromaattisin nautintoaine. Itse juon kahvia ihan eri syistä kuin vaikkapa teetä tai vettä. Vertailu oli kuitenkin mielestäni todella kiinnostava, joten kiitos kommenteista - ja lisää niitä, kiitos!


To continue on my previous blog post, according to current calculations, there will not be enough coffee for everyone in 2080 for reasons such as climate change. If this happens, what will we drink? This was the starting point for Finnish coffee company Paulig's Blend of 2080 – coffee without coffee. With Blend 2080, Paulig wants to stir a debate on sustainability so the bleak future of coffee could be avoided. Paulig invited the Australian internationally renowned coffee expert Matt Perger to create coffee without coffee. Paulig’s team and Matt took on the impossible challenge. The blend of 2080 included the following ingredients: Barley malt, dried fig, fermented pu’er tea, carob powder. I tasted the blend at the Helsinki Coffee Festival and liked it. It obviously didn't taste like coffee, but I could see and taste the point that they wanted to make with it. In Finland, at the moment, we drink the most coffee in the world, and mostly bad coffee. The overall point of the whole festival this year was therefore to drink quality coffee and consume less of it. We shouldn't take coffee for granted, should we?

Jatkaakseni edellistä blogikirjoitustani, niin halusin tässä kirjoituksessa nostaa esiin kahvin tulevaisuusnäkyvmän: nykylaskelmien valossa kahvia ei riitä enää kaikille vuonna 2080 muun muassa ilmastonmuutoksen johdosta. Mikäli näin tapahtuu, millä korvaamme kahvimme? Näistä lähtökohdista syntyi Pauligin Blend 2080 – kahvi ilman kahvia. Tulevaisuuden blendillä Paulig haluaa herättää keskustelua vastuullisesta toiminnasta, jolla kahvin synkkä tulevaisuus voidaan välttää. Paulig kutsui tulevaisuuden kahvin visiointiin ja kehittämiseen mukaan australialaisen kansainvälisesti tunnetun kahvivaikuttajan, Matt Pergerin. Muu tiimi koostui Pauligin huippuasiantuntijoista. Blend 2080 syntyi seuraavista raaka-aineista: ohramallaksesta, kuivatusta viikunasta, fermentoidusta pu’er teestä ja johanneksenleipäpuujauheesta. Maistoin sekoitusta Helsinki Coffee Festivalilla ja pidin siitä. Se ei luonnollisesti maistunut kahvilta, mutta tajusin ja maistoin pointin. Suomessa juodaan tällä hetkellä paljon kahvia, mutta valitettavasti paljon huonolaatuista kahvia. Kahvifestivaalin pääviesti tänä vuonna olikin, että meidän tulisi juoda maltillisesti kahvia, ja hyvälaatuista sellaista. Ei pidetä kahvia itsestäänselvyytenä, eihän?


Could you live without coffee? How would you create coffee without coffee?

Voisitko elää ilman kahvia? Miten korvaisit kahvin?