Flowers

Helsinki, 0 degrees

Source

May the stars carry your sadness away, may the flowers fill your heart with beauty, may hope forever wipe away your tears, and, above all, may silence make you strong.

If my father was a man of birds, my mother was a woman of flowers. Again, as when my father passed away, I would like to use weather conditions as metaphors for feelings. I've always been a person that has very much been affected by the weather so it feels natural for me to link the two. These two weeks have felt like a fog, daze, storm, tempest and even calm weather. This has nothing to do with the weather outside, but more with the feelings inside of me. I've managed to take my baby girl once on a short museum visit, and once to our weekly baby dance lesson after my mother's decease. I know for sure that I couldn't have made it without the genuine kindness I've encountered from friends & family. When a person encounters a loss like this, kindness and compassion are the only things that can help you back to everyday life. However, I've been amazed by the understanding and kindness I've come upon. All the same, I've only started to continue doing things that I once used to think as "normal". Right now it feels like nothing will ever again be normal. From here onwards, everything will feel different. But I must strive to learn to live again, in a new way. I must strive to find my way back to being myself, even though I don't think I'll ever be exactly the same person again.

Jos isäni oli lintumiehiä, niin äitini oli kukkanaisia. Taas, kuten kun isäni kuoli, olen käynyt isoja tunnekuohuja läpi, ja vieläkin nämä jatkuvat. Olen onnistunut viemään tyttövauvani yhdelle lyhyelle museokäynnille ja vauvatanssitunnille äitini kuoleman jälkeen. Näinä hetkinä olen keskittynyt vain häneen, ja vaikka minulla on jälkikäteen tullut hyvin paha olo, niin uskon, että olen tehnyt oikein kun olen yrittänyt käydä jossain kodin ulkopuolella. Onneksi jotkut ovat myös uskaltaneet käydä minua moikkaamassa kotona. En olisi miteenkään edes yrittänyt käydä missään muualla, jos en olisi saanut paljon tukea ystäviltä ja perheeltäni. Ainoat asiat, jotka auttavat takaisin arkeen surun keskellä, ovat toisten ihmisten ystävällisyys ja myötätunto. Nämä ovat kuitenkin ollut vain "uuden normaalin" alkuaskelia, ja minusta tuntuu että minun pitää oppia täysin uudestaan elämään. Elämä kun ei koskaan tule enää olemaan samanlaista. Pyrin kuitenkin löytämään taas itseni, vaikka en usko että tulen enää olemaan täysin sama ihminen.

It's funny how your mind plays tricks on you. Helsinki has received a lot of snow since my mother died, as I mentioned, it started snowing on the day after her death. In wintertime, not many people think of flowers, but they have definitely been on my mind during the last couple of weeks. I've even noticed that one of my orchids at home is getting flowers again, after years of not showing any signs of blooming. I guess it's no wonder since my mother has been on my mind, like she has been ever since I heard the terrible news, and one of my beloved mom's favorite things in the world were just that - flowers. Her favorites were white roses, and they will for sure decorate her funeral. Flowers were an interest that we had in common, and many times I brought her fresh flowers, as well as wooden or fabric souvenirs from my travels in the form of flowers.

On hassua, miten mieli tekee temppuja. Helsinki on saanut hurjan paljon lunta sitten äidin kuoleman. Kuten mainitsin, niin lumisade alkoi heti seuraavana päivänä äidin poismenon jälkeen. Talvisin harva ajattelee kukkia, mutta ne ovat olleet mielessäni viimeisten kahden viikon ajan. Olen jopa huomannut, että yksi orkideoistani kukkii kotona vaikka se ei ole vuosiin sitä tehnyt. Ei ehkä ole mikään ihme, että kukat ovat olleet mielessäni koska ne olivat rakkaan äitini suosikkiasioita tässä maailmassa. Hänen suosikkikukkansa oli valkoinen ruusu, ja se näkyy selvästi myös hänen hautajaisissa. Kukat olivat meidän yhteinen kiinnostuksen kohde, ja toin vuosien varrella hänelle paljon kukkia. Kun en voinut tuoda hänelle tuoreita kukkia, niin toin muun muassa matkoiltani puu- ja tekstiilikukkia.

Right now I cling on to anything and everything that can make me feel better and get me through the day. One could say that I'm in search of inner peace. These weeks it has been flowers, and who knows, they might even help me through this winter as they multiply as we move towards warmer weather.

Juuri nyt yritän saada otteen pienistä asioista, jotka tuovat lohtua ja saavat minut voimaan paremmin. Päivä kerrallaan tässä mennään. Etsin sisäistä rauhaa. Näinä viikkoina kukat ovat auttaneet, ja ehkä ne jatkossakin tulevat tekemään niin.

Source
Source
Source
Source
Source
Source

Do you believe in symbols for people? When you think of your loved ones, do you immediately think of something that reminds you of them?

Uskotko ihmissymbooleihin? Kun ajattelet läheisiäsi, tuleeko sinulle heti mieleen jotain/jokin, joka heistä muistuttaa?


6 comments

  1. Replies
    1. Then I guess you don't have any...

      xxx
      E

      Delete
  2. It's how it is... no one can ever be the same after such a loss. Nice people can support us, and things help us throughout the day, but missing someone so important will always be inside us... but the nice memories will remain... and the privilege that it was being with your mother... I truly hope that you feel better, it takes time, but your baby girl's smile will be there for you... it helps sharing feelings, your post is poignant :(
    DenisesPlanet.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. I agree! Thank you for your kind support! <3

      xxx
      E

      Delete
  3. our family's dog Jenny who lived together with my parents since 2010 when I moved out left us 8 months ago before turning 15 years old. she was a 100% family member and every day my mom lights a candle for her. 8 months have passed but when I visit my parents I still think Jenny should come out... I know it's not the same what you're going through but when you're a complete dog person then losing one is not easy.
    I wish you piece and conciliation and I'm sure your child and fiance will help you the most on your journey. I know you're a smart and strong girl and in time you're going to learn how to live with it.

    Maiken - Part of me

    ReplyDelete
    Replies
    1. I'm so sorry for your loss. Thank you from the heart for your kind support! <3

      xxx
      E

      Delete